TORVET HALTIAMAAN

Alfred Tennyson(1809-1892)

Hohde lankeaa linnanmuureille

   ja lumisille huipuille vanhoille taruissa:

Kestävä valo värähtelee halki järvien,

   ja villi putous loikkaa mahtavana.

Soi, torvi, soi, päästä villit kaiut lentämään,

soi, torvi, soi; vastatkaa, kaiut, kuollen, kuollen, kuollen.

Oi kuunnelkaa, oi kuulkaa! kuinka hienosti ja kirkkaasti,

   ja hienommin, kirkkaammin, kauemmas kulkien,

oi suloisina ja kaukana kalliosta ja jyrkänteeltä

   torvet Haltiamaan soivat vaimeasti!

Soikaa, antakaa kuulla meidän purppuraisten laaksojen vastaavan:

Soi, torvi; vastatkaa, kaiut, kuollen, kuollen, kuollen.

Oi rakas, ne kuolevat tuolla avaralla taivaalla,

   ne hiipuvat kukkulalla tai niityllä tai joella:

Kaikumme leviävät sielusta sieluun,

   ja kasvavat aina ja ikuisesti.

Soi, torvi, soi, päästä villit kaiut lentämään,

ja vastatkaa, kaiut, vastatkaa, kuollen, kuollen, kuollen.

The Horns of Elfland eli The Splendour Falls (myös The Splendor Falls) on tähän suomennettu Alfred Noyesin(1880-1958) toimittamasta kirjasta Magic Casement: An Anthology of Fairy Poetry(1908), sivulta 389, joskin kyseisen teoksen versiosta on poikettu siinä, että rivin yhdeksän siinä päättävä sana "seas" on sivuutettu virheellisenä ja käytetty sen sijaan muuten tavattavaa "scar". Vuonna 1848 kirjoitettu runo julkaistiin vuonna 1850 osana runoelman The Princess(1847) laajennettua versiota.

#AlfredTennyson #LordiTennyson #Tennyson #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunoja #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos