MUISTIKUVA

Alfred Noyes(1880-1958)

Oi, unohtumattomat huulet, harmaat unohtumattomat silmät,

   pehmeästi kaartuvat posket ja sydämessä muistettu otsa,

kaikki on totta, vanha rakkaus ei koskaan kuole;

   ja, erossa, meidän täytyy tavata nyt aina.

Emme sitä todeksi uskoneet! Emme ajatelleet

   rakkauden tarkoittavan tätä rajatonta huutoa tuskan,

tätä orjantappurakruunua, tätä etikkaa juotavaksi,

   tätä yksinäistä ristiinnaulitsemista yhä uudestaan.

Silti halki pimeyden unettoman yön

   kidutetut kasvosi saapuvat vastaten omaani heikosti;

mykkinä, mutta tiedän miksi nuo mykät huulet ovat valkoiset;

   tummat, mutta tiedän miksi nuo tummat silmäripset hohtavat.

Oi rakkaus, rakkaus, rakkaus, mikä kuolema voi meidät vapauttaa

tästä järkkymättömästä muiston haamusta?

Remembrance on käännetty suomeksi kokoelmasta Collected Poems: Volume One(1913), sivu 223.

#AlfredNoyes #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunoja #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos