Alfred Noyes(1880-1958)
Yli kiinteän nuoren poven kiiltävien huippujen
ohut valkoinen kaapu valahtaa himmeästi kuin uni
hitaasti häipyen auringon ensisäteessä:
Etäisyydessä surullinen meri huokaa ja turhaan etsii
hylättyä kuorta joka hänet kreikkalaisille kantoi
kun ensi kertaa hän uinui merensinisellä
virralla,
ja aamun ensimmäisessä himmeässä villissä kultaisessa pilkahduksessa
valkoiset kyyhkyt herättivät hänet pehmeillä punaisilla
nokillaan.
Rinnasta aurinkoiseen reiteen kevyt silkki valahtaa
jokaisella ruusunvalkoisella kurvilla ja pyöreällä rinteellä
pysähtyen; ja nyt se lepää jalkojensa ympärillä
pieninä pilvinä: nyt arasti hän kastaa
yhden jalan; lämmin aalto, väristen hänen
suloisuudestaan,
suutelee sitä solinalla villin toivon.
[Venus Disrobing For The Bath; Poems(1915, 1. painos 1906), sivu 15.]
#AlfredNoyes #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunoja #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti