Siegfried Sassoon(1886-1967)
Löysin hänet vartiokopista Tukikohdassa.
Sokeasta pimeydestä olin kuullut hänen itkunsa
ja hapuilin sisään. Hämmästynein, kärsivällisin kasvoin
kersantti vahti häntä; ei ollut mitään hyötyä yrittää
lopettaa sitä; sillä hän ulvoi ja takoi rintaansa.
Ja, kaikki koska veljensä oli mennyt länteen,
raivoten veriselle sodalle; hänen hillitön surunsa
valitti, huusi, nyyhkytti, ja kakisteli, hänen ollessaan polvistuneena
puoliksi alastomana lattialla. Minun mielestäni
tuollaiset miehet ovat kadottaneet kaiken isänmaallisen tunteen.
Lamentations julkaistiin kokoelmassa Counter-Attack and Other Poems(1918).
Käännöksen ongelmana on miten tuoda esille se, että veljensä menettäneen sotilaan suru esiintyy runossa hänestä itsestään lähes irrallisena, itsenäisenä olentona. Koska joudun mainitsemaan asian tässä, se kertoo että käännös ei valitettavasti sitä tuo ilmi.
#SiegfriedSassoon #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Sotarunous #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti