KELTAMO

Edward Thomas(1878-1917)

Hänen ajattelemisensa oli surettanut minua aluksi,

kunnes näin auringon keltamoilla lepäävän

moninkertaistuvan, ja hän seisoi ylös kuin liekki,

elävä olento, ei mitä aiemmin olin hoivannut,

varjo joka olin alkamassa lähes rakastamaan,

aave, ei olento kirkassilmä

jota en ollut ajatellut koskaan näkeväni, kerran kadottua.

Hän löysi helmikuun keltamot

aina ennen meitä kaikkia. Hänen luontonsa ja nimensä

olivat kuin noiden kukkien, ja nyt heti

lyhyen pikaisen ikuisuuden ajaksi takaisin hän tuli,

kauniina, iloisena, koruttomasti kuten piti

kirkkainta hehkeyttäään keskellä koko maailman

talvisia värejä; ja minä olin myös iloinen,

nähden kukkaset ja neidon joka

oli nähnyt ne kanssani aiempina helmikuina,

taipuen niiden suuntaan kun sisään ja ulos hän astui

ja nauroi, hiussuortuvat pyyhkäisten sammaleista nurmea.

Mutta tämä oli uni: kukat eivät olleet totta,

kunnes kumarruin poimimaan ruoholta siellä

yhden viisiterälehtisen ja haistoin mehun

joka sai minut huokaamaan, muistaen ettei hän ollut enää,

mennyt kuin koskaan täysin muistiinpalauttamaton tuulenhenkäys.

Celandine on suomennettu kokoelmasta Last Poems(1918).

#EdwardThomas #Kirjallisuus #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos