John Cowper Powys(1872-1963)
Mieleni on tasanko kera mustuneiden korsien
ja murenevien kivien haudatun kaupungin,
missä huppupäinen lohduttomuus askeltaa,
ja aivan yksin tyhjällä taivaalla
yksinäinen haukka ohi liitää.
Mutta silti, seurauksena äkillisen säälin
nuorimman tyttären sfinksin,
suuri Amnion taakalleni iskee silmää
ja olen löytänyt - oi, en yhtään liian aikaisin!
pienen kalpean kukan terälehtisen.
Kätketyn tomuun tornin kaatuneen.
Kera haamukiillon kuun kaltaisen;
ja nyt voin katsoa haukan ohi liitävän
ja pitkiä, pitkiä varjoja keskellä kivien,
ja mustuneita korsia ja tyhjää taivasta,
ja tuulenpuhaltamaa tomua luiden muinaisten.
Oudolla riemukkaalla tyyneydellä,
ja halki tuon tasangon joka on sieluni,
pehmeät suitsukepilvet parannuksen vyöryvät
kera palsamin, ja henkäyksen taian kuiskatun,
ja oopiumisateen sanoinkuvaamattoman.
Sillä hälle jonka mieli on syvään arpeutunut.
Salaisuuksin surullisin kuin kuolleet jotka nukkuvat.
Hälle jonka sielu on haudattu kaupunki.
Tyttärellä sfinksin on sääliä.
The Daughter of the Sphinx on suomennettu kokoelmasta Mandragora(1917), sivulta 27.
Olen säilyttänyt käännöksessä runoilijan eksentrisen tavan käyttää pisteitä useissa kohtaa runoa missä pilkku tai vastaava välimerkki olisi kieliopillisesti oikea ratkaisu.
#JCPowys #JohnCowperPowys #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti