UNEN KIRKKO

Lionel Johnson(1867-1902)

Bernhard Berensonille.

Surullisesti kuolleet lehdet kahisevat viuhuvassa tuulessa,

ympärillä sään kuluttaman harmaan kirkon, alhaalla

      laaksoa;

Pyhimykset suurenmoisissa asuissa tärisevät puhurin edessä;

suurenmoiset ikkunat tärisevät, missä he yhä pyhitettyinä

      asustavat;

vanhat Pyhimykset kauan kuolleet, näivettyneiden käsien kauan sitten

      sommittelemat:

Siellä yhä, vaikka syksyinen maailma on, ja valju,

yhä ohuissa kultaisissa asuissa vanhat Pyhimykset vallitsevat;

yksin kanssa Kristuksen, hylättynä muuten, jättäminä ihmiskunnan.

Vain yksi ikivanha Pappi tarjoaa Uhrilahjan,

mutisten pyhää Latinaa ikiaikaista:

keinuttaen vapisevissa käsissä vanhaa suitsutusastiaa täynnä

      maustetta,

harmaissa, suloisissa suitsukepilvissä; sinisissä suloisissa pilvissä

      salaperäisissä:

hänelle, sijassa ihmisten, sillä hän on vanha, kelpaavat

surumieliset muistelukset ja iltarukous.

(The Church of a Dream, 1890).

Bernhard Berenson on taidehistorioitsija Bernard Berenson(1865-1959).

#LionelJohnson #FinDeSiècle #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous  #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Suomennos #UskonnollinenRunous