Siegfried Sassoon(1886-1967)
Viskattuina kimmeltävään ilmaan ne kohoavat ja liitävät,
joiden äänet tekevät valon tyhjyyden
tuuliseksi palatsiksi. Väristen reunalta
aamunkoiton, ja rohkeina kera laulun äärellä yön,
ne tarrautuvat lehtisiin huippuihinsa ja laulavat
ihmistä väheksyen ja hänen uurastuksistaan kaukaisina
jonka sydän on metsämaa riivattu kuiskaamassa;
jonka ajatukset palaavat myrskyn häkellyttämällä siivellä;
joka kuulee huudon Jumalan kaikessa,
ja rynnistää portin olemattomuuden todistukseksi.
#SiegfriedSassoon #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runokäännös #Runo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti