Edwin Arlington Robinson(1869-1935)
Ylös vanhaa kukkulaa vanhalle talolle taas
missä viisikymmentä vuotta sitten nuori oli ystävä
jonka pitäisi odottaa jossakin siellä keskellä
vanhoja tavaroita jotka vähiten muistettuina eniten pysyvät.
Hän uurasti eteenpäin nautinnolla joka oli kipua
ajatella kuinka pian aukinaiseksi paiskattaisiin
verho joka puoli vuosisataa oli riippunut
välissä kahden kunnianhimon he olivat surmanneet.
He ruoppasivat tunnin sanoja varten, ja sitten olivat tehdyt.
"Näkemiin... Sinulla on sama vanha tuuliviiri -
pieni hevosesi joka on aina laukkaamassa."
Ja koko tien takaisin alas seuraavalle junalle,
alas vanhaa kukkulaa vanhalle tielle taas,
vaikutti siltä kuin pieni hevonen oli voittanut.
#EdwinArlingtonRobinson #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runokäännös #Runot #Runous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti