Thomas William Rolleston(1857-1920)
Keskiyötä pimeämpänä, keskiyön taivaalle nousee laaksonharjanne kaikkine mäntyineen, yllä tuon hämärän kasvava säteily hohtaa,missä täysikuu leijuu ylös näkymättömästi.Nyt, puoliksi paljastettuna, hän nostaa kiekkonsa korkealle, kun siihen, katso! mustina ja aavemaisina viivoina yksi lehdetön puu niin villin hahmon muotoilee,että pelko ja ihmetys pitävät otteessaan katsojan silmän.
Minuutit kuluvat - ja mikään ei näytä samalta, mutta kietoutuneena verkkoon hopeisen valon lepää mahtava metsä, uneksuen ja rauhassa. Silti syvällä muistin ytimessä kestää tuo näky hetken luonnosteltu vuorenhuipulla -Muoto joka kiemurteli lammella liekin.
Minuutit kuluvat - ja mikään ei näytä samalta, mutta kietoutuneena verkkoon hopeisen valon lepää mahtava metsä, uneksuen ja rauhassa. Silti syvällä muistin ytimessä kestää tuo näky hetken luonnosteltu vuorenhuipulla -Muoto joka kiemurteli lammella liekin.
#ThomasWilliamRolleston #TWRolleston #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runokäännös #Runot #Runous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti