George Gordon Byron(1788-1824)
Joten emme enää mene vaeltamaan
niin myöhään yöllä asti,
vaikka sydän silti yhtä paljon rakastaisi,
ja kuu yhtä kirkas olisi.
Sillä miekka kuluttaa rikki huotransa,
ja sydän väsyttää rinnan,
ja sydämen täytyy pysähtyä hengittämään,
ja rakkauden itsensä täytyy levätä.
Vaikka yö tehtiin rakastamista varten,
ja päivä palaa liian aikaisin,
silti me emme enää mene vaeltelemaan.
valossa kuun.
(So We'll Go No More a Roving)
#GeorgeGordonByron #LordiByron #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti