keskiviikko 11. marraskuuta 2020

UNEN KIRKKO

Lionel Johnson(1867-1902)

Bernhard Berensonille.

Surullisesti kuolleet lehdet kahisevat tuulessa ujeltavassa,
ympärillä harmaan kirkon, kuluttaman sään, alhaalla
      laaksossa;
Pyhimykset suurenmoisissa pukimissa tärisevät puhurin edessä;
suurenmoiset ikkunat tärisevät, missä he yhä asustavat
      pyhitettyinä;
vanhat Pyhimykset kauan kuolleet, kuihtuneiden käsien kauan sitten
      muotoilemat:
Siellä yhä, vaikka syksyinen maailma on, ja kalvakka,
yhä ohuissa kultaisissa pukimissa vanhat Pyhimykset vallitsevat;
yksin kanssa Kristuksen, hylättynä muuten, ihmiskunnan jättäminä.

Vain yksi muinainen Pappi tarjoaa Uhrauksen,
mutisten pyhää Latinaa ikiaikaista:
heiluttaen vapisevissa käsissä vanhaa suitsutusastiaa täynnä
      maustetta,
harmaissa, suloisissa suitsukepilvissä; sinisissä, suloisissa pilvissä
      mystisissä:
hänelle, sijassa ihmisten, sillä vanha on hän, riittävät
iltarukous ja muistot surumieliset.

The Church of a Dream(1890) on suomennettu The Poetical Works of Lionel Johnson(1915), sivut 97-98.

Bernhard Berenson on taidehistorioitsija Bernard Berenson(1865-1959).


#LionelJohnson #FinDeSiècle #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous  #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Suomennos #UskonnollinenRunous

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti