Ernest Dowson(1867-1900)
Kastetta puvullaan ja takkuisessa tukassaan;
kaksoiskastepisarat silminään; katsokaa hänen kulkevan,
sorealla askeleella hipaisten nuorta, vihreää ruohoa,
kun hän livertää jotakin korkeaa, ihmeellistä sävelmää,
täynnä sulkaista suloisuutta; hän on kaunis,
ja koko hänen kukankaltainen kauneutensa, lasina,
heijastaa ulos toivoa ja rakkautta; ja silti, voi!
Jälkiä kyynelten hänen raukeat silmäripsensä säilyttävät.
Sano, kyynelehtiikö hän juuri hillittömyydestä?
Vai onko että hän hämärästi ennalta näkee
halki nuoruutensa ilojen vähenevän ja vähenevän,
taakan päivien jotka ovat tuleva:
Syksy ja kuihtuneet lehdet ja turhamaisuus,
ja talvi tuoden lopun mahoudessa.
Tämä runo, My Lady April, julkaistiin Dowsonin runokoelmassa Verses(1896).
#ErnestDowson #FinDeSiècle #KirotutRunoilijat #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runokäännös #Runot #Runous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti