Henry Wadsworth Longfellow(1807-1882)
Vuorovesi nousee, vuorovesi laskee,
iltahämärä tummenee, kuovi kutsuu;
pitkin merihiekkaa kosteaa ja ruskeaa
kulkija kiirehtää kohti kaupunkia,
iltahämärä tummenee, kuovi kutsuu;
pitkin merihiekkaa kosteaa ja ruskeaa
kulkija kiirehtää kohti kaupunkia,
ja vuorovesi nousee, vuorovesi laskee.
Pimeys laskeutuu katoille ja seinille,
mutta meri, meri pimeydessä kutsuu;
pienet aallot, pehmein, valkoisin käsinsä,
pyyhkivät jalanjäljet hiekasta,
ja vuorovesi nousee, vuorovesi laskee.
Aamu koittaa; ratsut pilttuissaan
polkevat ja hirnuvat, kun tallirenki kutsuu;
päivä palaa, mutta koskaan enää ei
palaa kulkija rannalle,
ja vuorovesi nousee, vuorovesi laskee.
Pimeys laskeutuu katoille ja seinille,
mutta meri, meri pimeydessä kutsuu;
pienet aallot, pehmein, valkoisin käsinsä,
pyyhkivät jalanjäljet hiekasta,
ja vuorovesi nousee, vuorovesi laskee.
Aamu koittaa; ratsut pilttuissaan
polkevat ja hirnuvat, kun tallirenki kutsuu;
päivä palaa, mutta koskaan enää ei
palaa kulkija rannalle,
ja vuorovesi nousee, vuorovesi laskee.
(The Tide Rises, the Tide Falls, 1880.)
#HenryWadsworthLongfellow #Longfellow #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runosuomennos #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti