Mary Elizabeth Coleridge(1861–1907)
Lapsi rakkauteni! Vaikka olet kirkas kuin päivä,
vaikka kaikki pojat ilon nauravat ja palvovat sinua,
et voi heittää olemuksesi varjopuolta pois.
Minne tulet, maa on pimeämpi sinulle.
Kun kuljet ohi, kukka joka näki auringon
näe häntä ei enää.
Joukot pimeyden ovat, sinä sädehtivä,
kauttasi tehty voimakkaammaksi.
(Shadow)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti