TULIKUKAT

Emily Pauline Johnson(1862-1913)

Ja vain siellä missä metsäpalot ovat kiirehtäneet,

  polttaen säälittä viileät pohjoiset maat,

suloinen villi kukka nostaa purppuraisen päänsä,

ja, kuin jokin lempeä sielu ruokkima surun,

  piilottaa arpensa melkein ihmismäisin käsin.

Ja vain sydämelle joka tuntee surun,

  autioittavan tulen, ihmistuskan,

tulee jokin puhdistava suloinen usko,

jokin toverillinen tuntemus kauneuden, vaikkakin lyhyt.

  Ja elämä elpyy, ja kukkii taas kerran.

Emily Pauline Johnson oli kanadalainen runoilija, englantilaisen äidin ja irokeesi-isän tytär, joka käytti myös nimeä Tekahionwake. Vuosina 1892-1909 hän kiersi esiintymässä laajalti, ja esityksissään hän käytti sekä alkuperäiskansojen että eurooppalaisia asuja, tuoden ilmi tällä tapaa julkisen persoonansa kaksinaisuuden.

Runossa tarkoitettu kukka on todennäköisesti tuttu kotimainen maitohorsma, joka Pohjois-Amerikassa kantaa paljon komeammalta kalskahtavaa nimeä "fireweed", "tuliruoho", koska se ilmaantuu paloaukeille ensimmäisten kasvien joukossa.

#EmilyPaulineJohnson #Käännösrunous #Runo #Runokäännös #Runot #Runous