Richard Aldington(1892-1962)
Olin puoliksi unohtanut keskellä vienojen sinisten vesien
ja harmaahedelmäisten idänmansikkapuiden kukkulan
missä eivät koskaan satakielet ole ääneti,
ja aurinkoiset tunnit ovat lämpimiä kera hunajan ja kasteen;
olin puoleksi unohtanut kun tähdet lipuivat länteen
vuosi vuoden jälkeen juhlavan jylhässä järjestyksessä,
pyrinnöissä ja riemuvoitoissa miehisyyden,
maailman äänen, ja kosketuksen rakastettujen käsien.
Mutta en ole koskaan aivan unohtanut, koskaan unohtanut
teitä kaikkia jotka makaatte siellä niin yksinäisinä, ettekä koskaan liikahda
kun palkatut torvensoittajat huomiotta jätettyinä kutsuvat teitä,
joita aurinko ei ole koskaan lämmittävä eikä pakkanen kylmettävä.
Muistatko... mutta miksi sinun pitäisi muistaa?
Etkö ole antanut kaiken mitä sinulla oli, unohtaaksesi?
Oi, siunattu, siunattu olkoon Kuolema! He eivät voi enää sinua vaivata,
sinua jolle muisti ja unohtaminen ovat sama.
1931
In Memory of Wilfred Owen on käännetty tähän teoksesta The Collected Poems of Richard Aldington(1948), kyseisen kirjan sivulta 302. Runo julkaistiin alunperin kokoelmassa The Eaten Heart(1933).
Richard Aldington oli englantilainen kirjailija ja kääntäjä. Hän osallistui Ensimmäiseen maailmansotaan Iso-Britannian armeijassa vuodesta 1916, ensin rivimiehenä ja myöhemmin upseerina, yleten kapteeniksi.
Wilfred Owenia(1893-1918) pidetään yleisesti merkittävimpänä Ensimmäisen maailmansodan brittiläisistä sotarunoilijoista. Hän kaatui vain viikko ennen sodan loppua. Päivä kuolemansa jälkeen hänet ylennettiin luutnantiksi.
#RichardAldington #EnsimmäinenMaailmansota #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Sotarunous #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti