KOTI

Edward Thomas(1878-1917)

Ei loppu: mutta ei ole muuta.

Suloista Kesää ja Talvea karkeaa

olen rakastanut, ja ystävyyttä ja rakkautta,

väkijoukkoa ja yksinäisyyttä:

Mutta tunnen ne: En väsy;

mutta kaiken mitä ne merkitsevät tunnen.

Menisin kotiin takaisin

nyt. Silti kuinka menisin?

Tämä on minun suruni. Tuota maata,

kotiani, en ole koskaan nähnyt;

kukaan matkalainen ei kerro siitä,

kuinka kaukana tahansa on ollut.

Ja jos voisin löytää sen,

minä pelkään onnellisuuteni siellä,

tai tuskani, voisivat olla unelmia paluun

tänne, näihin asioihin jotka olivat.

Muistaa ongelmat, vaikkakin vähäiset

silti peruuttamattomat,

tuo pahemman, epäpuhtaamman kivun

kuin muistaminen sen mikä oli hyvin.

Ei: En voi mennä takaisin,

ja enkä menisi jos voisin.

Kunnes sokeus tulee, minun täytyy odottaa

ja välttää katsomasta mikä ei ole hyvää.

Home on kirjoitettu helmikuussa vuonna 1915, Thomasin aikoessa värväytyä Iso-Britannian armeijaan. Runo on tähän suomennettu kokoelmasta Last Poems(Lontoo: Selwyn & Blount 1918).

Runoilijan kaipaama maa on menneisyys. Thomas on runossa elämänsä risteyskohdassa: Sotaa edeltänyt rauhanajan elämä ja nyt ratkaiseva hetki, jossa hän valitsi muuton Yhdysvaltoihn ystävänsä Robert Frostin(1874-1963) perässä ja armeijaan värväytymisen välillä. Hän valitsi jälkimmäisen ja kaatui Arrasin taistelussa rintaan ammuttuna kahta vuotta myöhemmin.

Jouduin kääntämään viimeisen rivin vapaasti tulkiten, koska alkuperäistekstin "and blink at what is not good" ei tarkoita, että runon henkilö räpyttelisi silmiään sen edessä mikä ei ole hyvää, vaan "blink" tarkoittaa tässä, että hän karttaa, välttää katsomasta. 

#EdwardThomas #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos