Robert Frost(1874-1963)
Suruni, kun hän on kanssani täällä,
ajattelee näiden syyssateiden tummien päivien
olevan niin kauniita kuin päivät voivat olla;
hän rakastaa alastonta, lakastunutta puuta;
hän kävelee laidunkujaa vettynyttä.
Hänen ilonsa ei minun pysähtyä anna.
Hän puhuu ja olen valmis kuuntelemaan:
Hän on hyvillään että linnut ovat pois lähteneet,
hän on hyvillään että yksinkertaisen harmaa kampalankakankaansa
on nyt hopeainen usvasta tarraavasta.
Lohduttomat, kolkot puut,
himmennyt maa, raskas taivas,
kauneudet jotka hän näkee niin vilpittömästi,
hän luulee ettei minulla ole silmää näille,
ja minua vaivaa kysyen syytä.
En eilen oppinut tuntemaan
kauneutta paljaiden päivien marraskuun
ennen lumen tuloa,
mutta turhaa olisi niin hänelle kertoa,
ja paremmat ne ovat ylistyksensä vuoksi.
My November Guest on suomennettu teoksesta A Boy's Will(New York: Henry Holt and Company 1915, 1. painos 1913), kirjan sivulta 14.
Suru, jonka runoilija kirjoittaa alkuperäistekstissä isolla alkukirjaimella ("My Sorrow") ja naispuolisena ("her", "she") on runossa hänen oma masennuksensa ilmentymä, huolimatta siitä, että hän antaa sille aitoon ihmiseen viittaavasti mainitun harmaan kampalankakankaan (vaate jota runoilija itse oletettavasti pitää). Voitaisiin siis sanoa, että runoilijan oma sukupuoli-identiteetti on epäselvä.
Runon kuudennen rivin käännös on spekulatiivinen; suorempi käännös olisi "Hänen ilonsa ei anna minun jäädä" (tai "pysyä"), mutta runoilijahan - tai häntä runossa edustava minä-hahmo - ei ole runossa menossa eikä lähdössä minnekään, kuvaannollisesti tai kirjaimellisesti (muuten kuin mitä tulee laidunkujaan), jollei sitten kyse ole siitä, että hänen masennuksensa ei anna jäädä hänen onnellisempaan mielentilaan.
#RobertFrost #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunot #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runo #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti