SARASTUS

George Herbert(1593-1633)

Herää, surullinen sydän, jonka murhe hukuttaa ainaisesti;

kohota silmäsi, jotka ravitsevat itseään maalla,

avaa otsasi, rypistyksiin kerätty;

    sinun Vapahtajasi tulee, ja kanssaan Hänen ilo:

                                               Herää, herää,

ja kiitollisella sydämellä Hänen lohdutuksensa ota.

   Mutta valitat yhä, ja riudut, ja itket,

   ja tunnet Hänen kuolemansa, mutta et Hänen voittoaan.

Nouse, surullinen sydän; jos et kestä,

    Kristuksen ylösnousemus sinun voi olla;

älä alas riippuen irtaudu kädestä

    joka, kohotessaan, kohotti sinut:

                                               Nouse, nouse;

   ja Hänen ruumisliinallaan kuivaa silmäsi,

Kristus jätti Hänen hautavaatteensa, jottemme, kun suru

nostattaa kyyneleet tai veren, olisi vailla nenäliinaa.

(The Dawning; The Temple, 1633.)

#GeorgeHerbert #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #RomantiikanRunous #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous #Suomennos

TALVIYÖ

Sara Teasdale(1884-1933)

Ikkunalasini on kuuran tähdittämä,

   maailma on purevan kylmä tänä yönä,

kuu on julma, ja tuuli

   on kuin kaksiteräinen miekka iskemässä.

Jumala sääliköön kaikkia kodittomia,

  kerjäläisiä edestakaisin kävelemässä.

Jumala sääliköön kaikkia köyhiä tänä yönä

  jotka kävelevät lamppujen valaisemia lumisia katuja.

Huoneeni on kuin palanen kesäkuuta,

   lämmin ja verhot suljettuina, taitos taitoksella,

mutta jossakin, kuin koditon lapsi,

   sydämeni itkee kylmässä.

(A Winter Night.)

#SaraTeasdale #Käännös #Käännöslyriikka #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltalainenRunous #YhdysvaltainRunous

RUNOILIJA RAKASTAA RAKASTAJARTA, MUTTA NAIMISIIN MENEMÄTTÄ

Robert Herrick(1591-1674)

En lemmi naidakseni,

vaikka tahdon vokotella;

ja immenkalvon vuoksi

kerjään ja ostan sen myös.

Ylistän ja hyväksyn

nuo neidot jotka eivät ailahtele;

ja lemmin kiihkeästi,

mutta silti en naimisiin menisi.

Halaan, suutelen, leikin,

ja, kukon lailla, kanaset astun.

Ja kisaan miten tahansa

paitsi häävuoteessa.

Miksi? Se mies on köyhä

jolla on vain yksi monista,

mutta kruunattu hän on runsaudella,

joka, yksin eläen, voi monta omata.

Siten, sano, mikä hän on,

vapaudelle niin tuntematon,

joka, omaten kaksi tai kolme,

on yhteen tyytyvä?

(The Poet Loves a Mistress, But Not To Marry; Hesperides, 1648.)

#RobertHerrick #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännöksiä Käännös #Käännös Käännöslyriikka #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunoja #Käännösrunot Käännösrunous #Käännösrunous Lyriikka #Lyriikka Lyriikkaa #Lyriikkaa Runo #Runo Runoja #Runoja #Runokäännökset #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennokset #Runosuomennoksia #Runosuomennos Runosuomennos Runot #Runot Runous #Runous #Runoutta #Runosuomennokset Runosuomennokset Suomennoksia #Suomennoksia #Suomennos Suomennos

NÄILLE MUINOIN KAUPPIAS

A. E. Housman(1859-1936)

Näille muinoin kauppias

helmistä riisui Intian meret,

kansakunnat alhaalla

vailla jalokiviä olivat näiden vuoksi;

kansa makuulla ja riutunut  

näki salamansa viskattavan:

Kaikkialla, kuten Siinai, horjui

valtikan vavisuttama maailma.

Mutta nyt kolikkonsa ovat tahriintuneet,

torninsa pois rappeutuneet,

kuningaskuntansa lakaistu ja koristeltu

terveemmille kuninkaille kuin he;

kätensä ruoste oli syönyt,

säädöksiänsä ei kukaan kunnioita:

Arabia ei ole maustava

tomuaan, kaikella narduksellansa.

He päättävät pitkän mielipahansa,

heidän yönsä, päivänsä ovat lopussa,

kalpeana, hävinnyt kansakunta

joka ei koskaan näe aurinkoa;

vanhoista tomun syvään peittämistä aikakirjoista

vuodet poistavat heidän tarinansa,

ja ympärillään juoksevat kanavat

jotka eivät vastaanota mitään toista purjetta.

For these of old the trader, kirjoitettu viimeistään 1886, julkaistiin runoilijan veljen toimittamassa kokoelmassa More Poems(1936). Runo sisältää runsaasti lainauksia ja viittauksia, etenkin Raamattuun.

"Alhaalla", alkuperäistekstissä "nadir"; Archie Burnett selityksissään runon (Poems of A.E. Housman, 1997), antaa selitykseksi "eteläinen pallonpuolisko".

Nardus, alkuperäistekstissä "nard", tarkoittaa nardusöljyä, jota saadaan intiannardusjuuresta, Nardostachys jatamansi.

#AEHousman #AlfredEdwardHousman #Housman Englanti #Englanti #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous Kirjallisuus #Kirjallisuus #Käännöksiä Käännös #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunoja #Käännösrunot #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännökset #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennokset #Runosuomennoksia #Runo

ORAPIHLAJAPUU

Siegfried Sassoon(1886-1967)

Paljon ei merkitse minulle tuo kuja

   jonne käyn jokainen päivä;

mutta kun on ollut sadekuuro

   ja pensasaidan linnut viheltävät iloisesti,

tiedän että poikaseni joka on Ranskassa

  luona kauhistuttavien asioiden nähdä

antaisi silmänsä yhdestä silmäyksestä

   valkoiseen orjapihlajaamme.

* * * * *

Paljon ei merkitse minulle tuo kuja

   missä hän niin kaipaa askeltaa;

mutta kun on ollut sadekuuro

   ajattelen etten enää koskaan itke

   kunnes olen kuullut hänen kuolleen.

The Hawthorn Tree julkaistiin kokoelmassa Counter-Attack and Other Poems(1918).

Runossa toistuvan "Not much to me is yonder lane" kirjaimellinen käännös olisi "Paljon ei minulle ole tuo kuja", mutta se kuulostaa väärältä suomenkielessä.

"Valkoinen orapihlaja", "white hawthorn tree" on todennäköisesti pyöröorapihlaja, Craetagus laevigata.

#SiegfriedSassoon #Englanti #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Sotarunous #Suomennos

MORSIUSLAULU

Edgar Allan Poe(1809-1849)

Sormus on kädessäni,

      ja seppel otsallani,

satiini ja jalokivet suurenmoiset

ovat kaikki vallassani,

      ja olen nyt onnellinen,

ja valtiaani hän minua hyvin rakastaa;

      mutta, kun hän ensiksi henkäisi valansa,

tunsin paisuvan rintani -

sillä sanat soivat kumisten,

ja ääni vaikutti hänen olevan joka sai surmansa

taistelussa alhaalla metsälaaksossa,

      ja joka on nyt onnellinen.

Mutta hän puhui minut rauhoittaakseen,

      ja suuteli otsaani kalpeaa,

kun haaveuni tuli ylitseni,

ja minut kantoi kirkkomaalle,

ja huokasin hänelle edessäni,

(hänet uskoen kuolleeksi D'Elormieksi,)

      "Oi, olen nyt onnellinen!"

ja niin sanat lausuttiin;

      ja tämä kihlajaisvala

ja, vaikka uskollisuuteni on murtunut,

ja, vaikka sydämeni on murtunut,

tässä on kivi, merkkinä

      että olen nyt onnellinen! -

Tässä kultainen merkki

      joka todistaa minä olen onnellinen!

Oi Jumala että voisin herätä!

      Sillä uneksin en tiedä miten,

ja sieluni on syvästi järkkynyt

että paha askel otetaan, -

että kuollut joka on hylätty

      ei ole oleva nyt onnellinen.

Bridal Ballad, alunperin nimeltään Ballad kun se julkaistiin vuonna 1836, ja sitten Song of the Newly-Wedded, on tunnettu tällä nimellä vuodesta 1845.

#EdgarAllanPoe #Poe Käännös #Käännös Lyriikka #Lyriikka Runo #Runo Runoja #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot Runot #Runous Runous #Runoutta #Suomennos Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous

PÄIVÄT VANHAN AJAN

Robert Burns(1759-1796)

Pitäisikö vanha tuttavuus unohtaa,

   ja olla koskaan mieleen tuomatta?

Pitäisikö vanha tuttavuus unohtaa

   ja päivät vanhan ajan?

           Vuoksi päivien vanhan ajan, kalliini,

                vuoksi päivien vanhan ajan,

                otamme kupin ystävyyden vielä

                vuoksi päivien vanhan ajan.

Ja varmasti olet ostava tuopin kuppisi!

    Ja varmasti minä ostan omani!

Ja otamme kupin ystävyyden vielä

    vuoksi päivien vanhan ajan.

           Vuoksi päivien vanhan ajan, kalliini,

                vuoksi päivien vanhan ajan,

                otamme kupin ystävyyden vielä

                vuoksi päivien vanhan ajan.

Me kaksi olemme juosseet pitkin rinteitä,

    ja poimineet hienot päivänkakkarat;

mutta vaeltaneet monta väsyttävää askelta,

    sitten päivien vanhan ajan.

           Vuoksi päivien vanhan ajan, kalliini,

               vuoksi päivien vanhan ajan,

               otamme kupin ystävyyden vielä

               vuoksi päivien vanhan ajan.

Me kaksi olemme soutaneet virran,

    aamuauringosta illallisaikaan;

mutta meret välissämme laajoina ovat jylisseet

    sitten päivien vanhan ajan.

            Vuoksi päivien vanhan ajan, kalliini,

                vuoksi päivien vanhan ajan,

                otamme kupin ystävyyden vielä

                vuoksi päivien vanhan ajan.

Ja tässä on käsi, uskollinen ystäväni,

   ja anna minulle kätesi sinun;

ja otamme kunnon hyväntahdon kulauksen

    vuoksi päivien vanhan ajan.

             Vuoksi päivien vanhan ajan, kalliini,

                 vuoksi päivien vanhan ajan,

                 otamme kupin ystävyyden vielä

                 vuoksi päivien vanhan ajan.

Ja varmasti olet ostava tuopin kuppisi!

   Ja varmasti minä ostan omani!

Ja otamme kupin ystävyyden vielä

   vuoksi päivien vanhan ajan.

          Vuoksi päivien vanhan ajan, kalliini,

              vuoksi päivien vanhan ajan,

              otamme kupin ystävyyden vielä

              vuoksi päivien vanhan ajan.

Auld Lang Syne, kirjoitettu vuonna 1788, julkaistiin vuonna 1796. Suomennoksen lähteenä oli The Poems And Songs Of Robert Burns(Lontoo ja Glasgow: Collins i.p.), sivut 332-333, jonka tekstiä on vertailtu skotin kielisen alkuperäisrunon englanninkielisiin käännöksiin.

Skotlannin kansallisrunoilija Burns väitti, että hän vain kirjoitti kuulemansa laulun muistiin, joskin hänen uskotaan vähintäänkin muokanneen sitä. Samannimisiä runoja tunnetaan aiemmin Skotlannista ja osalla niistä on selviä yhtäläisyyksiä Burnsin kirjaamaan laulun.

#RobertBurns #Käännös #Käännöslyriikka #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Skotlanti #SkotlanninKirjallisuus #SkotlanninRunous #SkotlantilainenKirjallisuus #SkotlantilainenRunous #Suomennoksia #Suomennos

KAUPUNKI MERESSÄ

Edgar Allan Poe(1809-1849)

Katso! Kuolema on kohottanut itselleen valtaistuimen

oudossa kaupungissa lepäämässä yksin

etäällä hämärässä Lännessä,

missä hyvä ja paha ja pahin ja parhain

ovat menneet ikuiseen lepoonsa.

Siellä pyhäköt ja palatsit ja tornit

(ajan syömät tornit jotka vapise eivät!)

muistuta eivät mitään joka on meidän.

Ympärillä, kohottavien tuulten unohtamana,

alistuneesti taivaan alla

alakuloiset vedet lepäävät.

Ei säteitä pyhästä taivaasta alas tule

pitkään yöaikaan tuon kaupungin;

mutta valo kelmeästä merestä

virtaa ylös torneja äänettä -

kiiluu ylös huippuja kauas ja vapaasti -

ylös kupoleja - ylös torninhuippuja - ylös kuninkaallisia saleja -

ylös temppeleitä - ylös Babylonin-kaltaisia muureja -

ylös varjoisia kauan unohdettuja lehtimajoja

veistettyjen köynnösten ja kivisten kukkien - 

ylös monta ja monta ihmeellistä pyhäkköä

joiden ympäröivät friisit kietovat

violan, orvokin ja viiniköynnöksen.

Alistuneesti taivaan alla

alakuloiset vedet lepäävät.

Niin sekoittuvat tornit ja varjot siellä

että kaikki vaikuttaa riippuvan ilmassa,

kun uljaasta tornista kaupungissa

Kuolema katsoo alas suunnattomasti.

Siellä avoimet temppelit ja ammottavat haudat

aukenevat tasalla hohtavien aaltojen;

mutta eivät rikkaudet jotka siellä lepäävät

jokaisen jumalankuvan timanttisilmässä -

eivät kirkkain jalokivin koristellut kuolleet

houkuta vesiä vuoteeltansa;

sillä eivät mitkään kareet aaltoile, voi!

Pitkin tuota lasin erämaata -

mitkään aaltoilut eivät kerro että tuulet voivat olla

jollakin kaukaisella onnellisemmalla merellä -

mitkään laineet eivät vihjaa että tuulet olleet ovat

merillä vähemmän kammottavan tyynillä.

Mutta katso, vire ilmassa!

Aalto - on liike siellä!

Aivan kuin tornit olisivat sivuun syösseet,

vähän vajoten, vaimean vuoroveden -

kuin niiden huiput olisivat heiveröisesti antaneet

tyhjyyden läpikuultavaan Taivaaseen.

Vesillä on nyt punaisempi hohto -

tunnit heikosti ja hiljaisesti hengittävät -

ja kun, keskellä ei minkään maisten huokausten,

alas, alas tuo kaupunki on sitten asettuva,

Helvetti, nousten tuhansilta valtaistuimilta,

on osoittava sille kunnioitusta.

The City in the Sea -runon varhaisempi versio ilmestyi nimellä The Doomed City vuonna 1831 kokoelmassa Poems. Tällä nimellä runo ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1845.

#EdgarAllanPoe #Poe Käännös #Käännös Lyriikka #Lyriikka Runo #Runo Runoja #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot Runot #Runous Runous #Runoutta #Suomennos Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous

KUU

Mosab Abu Toha(1992-)

Tyttö makaa asfaltilla,

Hänen pieni vatsansa, rintansa,

otsansa, paljaat kätensä,

hänen kylmät jalkansa paljaina yössä.

Nälkäinen kissa askeltaa edestakaisin.

Sirpaleet soivat

osuessaan viereisiin

jo pommitettuihin taloihin.

Kissa tulee nälkäisemmäksi.

Kissa näkee tytön,

hänen haavansa yhä lämpiminä.

Nälkäisemmäksi.

Tytön isä makaa hänen vierellään

selällään. Hänen pitämässään selkärepussa

on yhä tytön suosikkikarkki

ja pieni lelu.

Tyttö odotti

heidän perille saapumiseensa asti

syödäkseen tikkarinsa.

Kissa tulee lähelle

koettaakseen lihaa;

pommi takoo katua.

Ei lihaa, ei tyttöä,

ei isää, ei kissaa.

Kukaan ei ole nälkäinen.

Kuu yläpuolella

ei ole kuu.

(The Moon, 2024.)

#MosabAbuToha #Gaza #GazanKaista #Israel #Käännös #Käännöslyriikka #Länsiranta #Lyriikka #Palestiina #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

HARJOITTELU

Wilfred Owen(1893-1918)

Tällä viikolla tai tässä kuussa uskalla en käydä makuulle

uupuneena alle lehmuspuiden tai pehmeän hymyn.

Rakkauden ei pidä suudella kasvojani kalpeita joka ruskea on.

Huuleni, erotessa, on juova avaruutta, peninkulma peninkulmalta;

vahva liha oleva koko nälkäni; kunniani

oleva puhdas kauneus nopeuden ja ylpeys tyylin.

Kylmät tuulet kohdatut kilpailun kangasmaalla

ovat sävähdyttävä hehkuvaa paljauttani; mutta hetkeen

kukaan muu ei voi minua kohdata kunnes pidän kruunuani.

Kesäkuu 1918.

Training on käännetty kokoelmasta The Collected Poems of Wilfred Owen(New York: New Directions i.p., 19. painos, 1. 1963), sivulta 98.

Runon aiheena on maastojuoksu sotilasleirillä Owenin, joka oli ollut vuoden toipilaana sotasairaaloissa Iso-Britanniassa, valmistautuessa palaamaan Ranskaan ja Länsirintamalle, jossa hän kaatui viikkoa ennen aselepoa. Runon neljännen rivin toista sanaa "parting" (tässä "erotessa") on ehdotettu tulkintavirheeksi ja että runon käsikirjoituksessa lukisi "panting" ("huohottaen", "läähättäen"):

#WilfredOwen #Englanti #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #EnsimmäinenMaailmansota #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännökset #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Runosuomennokset #Sotarunous #Suomennoksia #Suomennos

SHADWELLIN PORTAAT

Wilfred Owen(1893-1918)

Olen Shadwellin portaiden haamu.

   Pitkin satamalaitureita luona pumppaamon,

   ja halki tihkuvan teurastamon,

olen varjo joka siellä askeltaa.

Silti on minulla liha sekä kiinteä että viileä,

   ja silmät myrskyisät kuin korukivet

   kuiden ja lamppujen liplattavassa Thamesissa

kun iltarusko purjehtii häilyen pitkin allasta.

Väristen purppurainen katuvalo palaa

   missä katson aina; rantapenkereiltä

   surullisina rahtialukset kalahtelevat,

ja jäljessäni outo vuorovesi kääntyy.

Kävelen kunnes Lontoon tähdet hiipuvat

   ja aamunkoitto hiipii ylös Shadwellin portaita.

   Mutta kun kiekuvat hälytyssireenit ulvovat

minä kanssa toisen haamun makaan.

The Shadwell Stairs, tunnettu myös nimellä I Am the Ghost of Shadwell Stair ja kirjoitettu alkuvuodesta ja kesällä vuonna 1918, on käännetty kokoelmasta The Collected Poems of Wilfred Owen(New York: New Directions i.p., 19. painos, 1. 1963), sivulta 94.

"Portaat" ovat vesillelaskuramppi Shadwellissä, Lontoon entisellä telakka-alueella, rakennettu vuosina 1828-32. Telakka sulkeutui vuonna 1969 ja telakka-altaan ympärille on rakennettu uudisasuntoja. Vesillelaskuramppi on säilynyt, joskin myöhemmin lisäyksin.

Runon on katsottu viittaavan Owenin omaan seksuaalisuuteen.

#WilfredOwen #Englanti #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #EnsimmäinenMaailmansota #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännökset #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Runosuomennokset #Sotarunous #Suomennoksia #Suomennos

LENORE

Edgar Allan Poe(1809-1849)

Oi, särkynyt on kultainen malja!

     Sielu paennut ikuisesti!

Soikoon kello! - Autuas sielu

    lipuu alas synkkää jokea!

       Ja luettakoon hautajaisrituaali

          - laulettakoon hautajaisveisu! -

       valitusvirsi suloisimmalle kuolleelle

          joka koskaan niin nuorena kuoli!

             Ja Guy De Vere,

             eikö sinulla ole yhtään kyyneltä?

                Itke nyt tai älä koskaan enää!

             Katso! tuolla kolkolla

             ja ankaralla katafalkilla

                apeasti lepää suloinen Lenoresi!

"Tuo perillinen, jonka posket kalpeanväriset

    kyynelistä virtaavat kosteina,

näkee vain, halki

niiden krokotiilikasteen,

    vapaan kruunun -

      valheelliset ystävät! te rakastitte häntä vuoksi vaurautensa

         ja vihasitte häntä vuoksi ylpeytensä,

      ja kun hän vajosi heiveröiseen tilaan, 

         te kirositte häntä - että hän kuoli!

      Kuinka on rituaali, sitten, luettava?

         Sielunmessu kuinka laulettava

      hänelle kaikkein kaltoinkohdelluimmalle kuolleista

         joka koskaan niin nuorena kuoli?

Syntiä tehneet olemme!

Mutta raivoa näin älä!

    Ja juhlallisen laulun anna

mennä ylös luo Jumalan niin surullisesti että hän ei voi tuntea mitään

    vääryyttä!

    Suloinen Lenore

    on "mennyt edeltä,"

       nuori Toivo vierellänsä,

          ja olet hulluna

          vuoksi rakkaan lapsen

        jonka olisi pitänyt olla morsiamesi -

    vuoksi hänen, kauniin

        ja lempeän,

           joka nyt lepää niin vaatimattomasti -

       elämä yhä siellä

       tukassansa,

          kuolema silmissänsä.

"Pois! tänä iltana

kevyt on sydämeni -

     mitään valitusvirttä en kohota,

vaan lehautan enkelin lentoonsa myötä

     Ylistyslaulun muinaisten päivien!

        Älköön mikään kello soiko!

        Jottei suloisen sielunsa,

           keskellä pyhitetyn riemunsa,

              tavoittaisi säveltä,

              kohotessansa

           ylös kirotusta Maasta -

             luo ystävien yllä, luota ilkimysten alla,

                   järkyttynyt haamu on raastettu -

              surusta ja valituksesta,

              kultavaltaistuimelle,

           Taivaan kuninkaan vierelle!"

Lenoren varhainen versio ilmestyi alunperin nimellä A Pæan vuonna 1831 runokokoelmassa Poems ja Poe julkaisi siitä molemmilla nimillä monia eri toisistaan poikkeavia versioita. Tämä suomennos perustuu vuoden 1843 versioon.

#EdgarAllanPoe #Poe Käännös #Käännös Lyriikka #Lyriikka Runo #Runo Runoja #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot Runot #Runous Runous #Runoutta #Suomennos Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous

LENORE

Edgar Allan Poe(1809-1849)

Oi, murtunut on kultainen malja! sielu lennähtänyt ikuisesti!

Soikoon kello! - pyhimysmäinen sielu kelluu helvetillisellä joella;

ja, Guy De Vere, eikö sinulla ole yhtään kyyneltä? - itke nyt tai älä koskaan enää!

Katso! tuolla kolkolla ja ankaralla katafalkilla murtuneena lepää rakkaasi, Lenore!

Tule! luettakoon hautajaisriitti - soikoon hautajaisveisu! -

hymni kuningatarmaisimmalle kuolleelle joka koskaan niin nuorena kuoli -

valituslaulu hänelle kahdesti kuolleelle koska hän niin nuorena kuoli.

 "Kurjat! te rakastitte häntä vuoksi omaisuutensa ja vihasitte häntä vuoksi ylpeytensä,

ja kun hän vajosi heiveröiseen tilaan, te siunasitte häntä - että hän kuoli!

Kuinka on rituaali, sitten, luettava? - sielunmessu kuinka laulettava

sinun - sinun, pahan silmän - sinun, herjaavan kielen

joka toimitti kuolemaan viattomuuden joka kuoli, ja niin nuorena kuoli?

Syntiä olemme tehneet; mutta raivoa älä näin! ja sapattilaulun anna

mennä ylös luo Jumalan niin ylväästi kuollut ei voi tuntea vääryyttä!

Suloinen Lenore on "mennyt edeltä," kera Toivon, joka lensi vierellä,

jättäen sinut hulluksi vuoksi rakkaan lapsen jonka olisi morsiamesi pitänyt olla -

vuoksi hänen, kauniin ja sulavan, joka lepää niin koruttomasti,

elämä kultaisessa tukassaan mutta ei hänen silmissänsä -

elämä yhä siellä, tukassaan - kuolema silmissänsä.

"Mene! tänä iltana sydämeni on kevyt. Mitään valitusvirttä en kohota,

vaan lehautan enkelin lentoonsa myötä ylistyslaulun muinaisten päivien!

Älköön mikään kello soiko! - jottei hänen suloisen sielunsa, keskellä pyhitetyn riemunsa,

tavoittaisi säveltä, sen kohotessa - ylös kirotusta Maasta.

Ystäville yllä, ilkimyksiltä alla, riistetty on järkyttynyt haamu -

Helvetistä ylös korkeaan asemaan kaukana ylhäällä Taivaassa -

surusta ja valituksesta, kultaiselle valtaistuimelle, Taivaan kuninkaan vierelle!"

Lenoren varhainen versio ilmestyi alunperin nimellä A Pæan vuonna 1831 runokokoelmassa Poems ja Poe julkaisi siitä molemmilla nimillä monia eri toisistaan poikkeavia versioita. Suomennoksen osalta on käytetty vuonna 1845 kokoelmassa The Raven and Other Poems ilmestynyttä versiota, poikkeuksena toisen säkeistön osalta lainausmerkkien käyttö, jossa on seurattu suomnenkielen käytännön kanssa yhdenmukaisia versioita.

#EdgarAllanPoe #Poe Käännös #Käännös Lyriikka #Lyriikka Runo #Runo Runoja #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot Runot #Runous Runous #Runoutta #Suomennos Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous

MANOR FARMIN TILA

Edward Thomas(1878-1917)

Kivenkaltainen muta suli vähän ja puroset

juoksivat ja välkkyivät kummallakin puolella tietä

alla pajunkissojen heilumassa pensasaidassa.

Mutta maa olisi tahtonut hänen nukkuvan läpi, auringosta välittämättä;

enkä minä arvostanut tuota ohutta kultaavaa sädettä

enempänä kuin sievänä helmikuun asiana

kunnes tulin alas vanhalle Manor Farmin tilalle,

ja kirkolle ja marjakuuselle vastapäätä, iässä

sen vertaisia ja koossa. Kirkko ja marjakuusi

ja maatalo nukkuivat sunnuntain hiljaisuudessa.

Tuuli ei nostattanut korttakaan. Jyrkkä maatilan katto,

tiilet hämärästi hohtaen, viihdytti

keskipäivän aurinkoa; ja ylös ja alas pitkin kattoa

valkoiset kyyhkyt pesivät. Ei ollut ääntä paitsi yksi.

Kolme työhevosta oli katsomassa portin yli

uneliaasti halki otsaharjansa, läimien häntäänsä

kärpästä vasten, yksinäistä kärpästä.

Talven poski punastui kuin hän olisi tyhjentänyt

Kevään, Kesän, ja Syksyn huikkauksella

ja hymyili hiljaisesti. Mutta se ei ollut Talvi -

ennemminkin loppumattoman autuuden vuodenaika

herännyt maatilalta ja kirkosta missä se oli levännyt

turvassa alla tiilen ja heinän aikakausia siitä

kun tämä Englanti, jo vanha, oli Iloiseksi kutsuttu.

The Manor Farm, kirjoitettu 24. päivänä joulukuuta 1914 ja julkaistu kokoelmassa Poems(1917), on käännetty Edna Longleyn(1940-) toimittamasta kokoelmasta The Annotated Collected Poems(Tarset: Bloodaxe 2008), sen sivulta 45.

Tämä runo perustuu Thomasin vierailuihin helmikuun 23. päivänä 1910 ja seuraavassa huhtikuussa Prior's Deanin kylässä Hampshiren kreivikunnan länsiosassa. Jotkin lähteet sijoittavat sen kirkon, jonka ympärillä aikoinaan ollut kylä hylättiin 1300-luvulla, normannivalloitusta edeltävälle ajalle, toiset 1100- tai 1200-luvulle. Manor Farmin maatilan päärakennuksen sen lähellä sanotaan olevan Tudor-hallitsijasuvun kuningatar Elisabet I:sen(1533-1603) hallituskaudelta 1558-1603, kun taas myöskin yhä olemassa oleva marjakuusi on joissakin lähteissä niitä molempia vanhempi. Runossa "maa" on naispuolinen, "Talvi" on miespuolinen.

#EdwardThomas #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #EnsimmäinenMaailmansota #Kirjallisuus #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Sotarunous #Suomennos

TYYNI TYYLI

Sikong Tu(834/837-903/908)

Asusta yksinkertaisesti tyynessä hiljaisuudessa,

herkkä sydän pienet asiat vaistoava.

Juo yinin ja yangin sopusoinnusta,

lennä pois yksinäisen kurjen kanssa,

ja kuin lempeä tuulenvire

väristen kaavussasi,

kahina hennon bambun,

sen kauneus on pysyvä kanssasi.

Kohtaat sen yrittämättä syvällisesti.

Se vähenee olemattomuuteen jos lähestyt,

ja silloinkin kun sen muoto vaikuttaa lähellä olevalta

se on muuttuva aivan vääräksi kätesi sisällä.

Suomennettu Tony Barnstonen ja Chou Pingin(1957-) käännöksestä The Placid Style heidän toimittamastaan ja pääosin itse kääntämästään antologiasta The Anchor Book of Chinese Poetry(2005), sivult 217.

Sikong Tu väitetysti näännytti itsensä nälkään kun Tang-dynastia(618-906) syrjäytettiin ja sen viimeinen keisari ja prinssit murhattiin lyhytikäisen Myöhemmän Liang -dynastian(907-923) toimesta, mikä avasi Viiden dynastian ja kymmenen kuningaskunnan kauden Kiinan historiassa, jolloin Kiina oli poliittisesti jakautunut kunnes Pohjoinen Song -dynastia(960-1126) kukisti kilpailijansa - kuten Eteläisen Tangin(937-975) - joista viimeinen oli pieni Pohjoinen Han(951-982). Tosin jotkin lähteet sijoittavat hänen kuolemansa varhaisemmaksi kuin Tang-dynastian syrjäyttämisen valtaistuimelta.

Kurjet liitettiin taolaisiin kuolemattomuuden saavuttaneisiin viisaisiin.

#SikongTu #KiinalainenKirjallisuus #KiinalainenRunous #KiinanKirjallisuus #KiinanRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Suomennos

LAPSEMME OVAT HAUTAUTUNEET RAUNIOIDEN ALLE

Mosab Abu Toha(1992-)

Lapsemme ovat hautautuneet raunioiden alle
Vapauttakaa panttivangit!
Te pommitatte sairaaloitamme
Vapauttakaa panttivangit!
Te räjäytätte koulumme
Vapauttakaa panttivangit!
Ei ole tarpeeksi vettä tai ruokaa
tai edes polttoainetta
Vapauttakaa panttivangit!
Vastasyntyneille ei ole maitoa
Vapauttaa panttivangit!
tai terveyssiteitä naisille
Vapauttakaa panttivangit!
Teillä myös on tuhansia panttivankeja
vankiloissanne vuosien ajan.
Vapauttakaa panttivangit!
Te olette tappamassa meitä
Vapauttakaa panttivangit!
Te tapatte panttivankinne
Vapauttakaa panttivangit!
Kuuletteko meitä?
Vapauttakaa panttivangit!

(Our children are buried under the rubble, 2024.)

#MosabAbuToha #Gaza #GazanKaista #Israel #Käännös #Käännöslyriikka #Länsiranta #Lyriikka #Palestiina #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

KAATUNEET

Laurence Binyon(1869-1943)

Myötä ylpeän kiitosrukouksen, äiti lapsillensa,

Englanti suree vuoksi kuolleidensa meren takana.

Lihaa lihastansa he olivat, sielu sielustansa,

kaatuneet vapauden aatteessa.

Hillitysti rummut sävähdyttävät: Kuolema ylevä ja kuninkaallinen

laulaa surun ylös kuolemattomiin sfääreihin.

On musiikkia lohduttomuuden keskellä

ja kunnia joka hohtaa kyynelillemme.

He myötä laulujen kävivät taistoon, nuoria olivat he,

suoria jäseniltänsä, vilpittömin silmin, vakain ja hohtavin.

He olivat järkkymättömiä vastaan ylivoimaa laskematonta;

he kaatuivat kasvonsa kohti vihollista.

He eivät ole tuleva vanhoiksi, kuten me jääneet vanhoiksi tulemme:

Ikä ei ole väsyttävä heitä, eivätkä vuodet tuomitseva,

laskussa auringon ja aamulla

olemme heitä muistava.

He eivät liity jälleen nauraviin tovereihinsa;

he istu eivät enää kodin tutuissa pöydissä;

heillä ei ole osaa päivän uurastuksessa;

he nukkuvat Englannin kuohun ulottumattomissa.

Mutta missä halumme ovat ja syvät toiveemme,

tunnettuina lähteenä kätkettynä katseelta,

tunnetut ovat sisimmälle sydämelle oman maansa

kuten tähdet tunnetut ovat Yölle;

kuten tähdet jotka ovat oleva kirkkaita kun olemme tomuna,

liikkuen marsseissa pitkin taivaallista aukeutta,

kuten tähdet jotka ovat tähtisiä aikamme pimeydessä,

loppuun asti, loppuun asti, säilyvät he.

The Fallen on kirjoitettu elokuussa vuonna 1914 ja julkaistiin syyskuun 21. 1914 The Times -sanomalehdessä.

Säveltäjä Edgar Elgarin(1857-1934) Binyonin runojen pohjalta säveltämän The Spirit of England(1917) -teoksen yksi osista perustuu tähän runoon.

Runon kuuluisin kohta on sen neljäs säe, joka on liitetty moniin sotamuistomerkkeihin, luetaan usein Iso-Britanniassa ja sen entisissä alusmaissa sotien muistotilaisuuksissa, ja joka päivä Brittiläisen Imperiumin kaatuneiden muistoksi järjestettävässä muistotilaisuudessa Ypresissä Belgiassa, Meninin Portin muistomerkillä.

#LaurenceBinyon #Binyon Englanti #Englanti #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #EnsimmäinenMaailmansota Käännös #Käännös Lyriikka #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös Runot #Runot #Runous #Runoutta #Sotarumous #Suomennos Suomennos

KYYNELEET

Edward Thomas(1878-1917)

Vaikuttaa siltä ettei minulla ole kyyneliä jäljellä. Niiden olisi pitänyt langeta -

niiden haamut, jos kyynelillä on haamuja, lankesivat - tuona päivänä

kun kaksikymmentä hurttaa virtasi ohitseni, vielä verta maistamatta

mutta silti kaikki tasavertaisia ilon raivossansa

jäljittäen, tehdyn yhdeksi, kuin suuri lohikäärme

Kukkeakedolla joka kaartuu aurinkoa kohti

ja kerran kantoi humalaa; ja tuona toisen päivänä

kun astuin ulos kaksinkertaisen varjon Tornista

huhtikuun aamuun, virkistävään ja suloiseen

ja lämpimään. Outo yksinäisyys oli siellä ja hiljaisuus.

Voimakkaampi lumo kuin mikään Tornissa

piti vallassaan linnanpihaa. He olivat vaihtamassa vartiota

sotilaat rivissä, nuoret englantilaiset maalaismiehet,

vaaleatukkaiset ja punakat, valkoisissa tunikoissa. Rummut

ja pillit soittivat "Brittiläistä krenatööriä",

miehet, ja yksinäisyyden särkevä musiikki

ja hiljaisuus, kertoivat minulle totuuksia joita en ollut uneksinut

ja olen unohtanut niiden kauneuden väistyttyä.

Tears, kirjoitettu 8. tammikuuta vuonna 1915 ja julkaistu kokoelmassa Poems(1917), on käännetty Edna Longleyn(1940-) toimittamasta kokoelmasta The Annotated Collected Poems(Tarset: Bloodaxe 2008), sen sivulta 52.

Käänsin ensin spekulatiivisesti kohdan "not yet combed out" kolmannen rivin lopussa "vielä esiin ajamatta". "Combe" tässä tarkoittanee metsäistä notkoa tai laaksoa, ja Thomasilla on runo The Combe, jossa mainitaan sellaisessa paikassa pesästään esiin kaivettu ja ajokoirien tapettavaksi jätetty mäyrä. Oletin siis että saaliseläin on yhä pesässään ja että jahti kulminoituu siihen, että se ajetaan tai kaivetaan sieltä pois jotta metsästäjien koirat voivat jahdata sitä avomaalla. Toisaalta taas "combed out" voisi tarkoittaa myös tilannetta, jossa metsästyskoirille annetaan yksi saaliseläin uhriksi, jotta ne pääsevät verenmakuun. Kyseessä voisivat olla siis ajokoirat jotka eivät olleet vielä päässeet tässä jahdissa verenmakuun, tai kenties nuoria koiria jotka eivät ole vielä tappaneet yhtään saaliseläintä, vertautuen runon loppuosan todennäköisesti vielä taistelua kokemattomiin sotilaisiin. Käyttämäni lähteet tuntuvat pitävät tätä kohtaa itsestäänselvänä, eivätkä kommentoi sitä. Lopulta valitsin käännöksen pohjaksi jälkimmäisen vaihtoehdon, kokien tuon oletukseni todennäköisemmäksi.

Olen kääntänyt "Kukkeakedoksi" Thomasin runon paikannimen Blooming Meadow, koska kyseessä ei vaikuta olevan virallinen paikannimi, vaan Thomasin ja hänen vaimonsa käyttämä oma, kuvaava nimitys niitylle lähellä heidän 1904-06 asuttamaansa Elsesin maatilaa Kentin kreivikunnan Sevenoaks Wealdin kylässä. Tutkimani alueen kartat eivät sisällä tuollaista nimeä.

Lohikäärme, Walesin symboli, on joskus nähty runossa viittauksena esianglosaksiseen aikaan ja runoilijan epävarmuudeksi identiteettinsä suhteen hänen asettuessaan asumaan "perienglantilaiselle" seudulle.

Torni on todennäköisesti Lontoon Tower. Walesiläistä sukua ollut Thomas halusi identifioitua englantilaiseksi, mutta tunsi epävarmuutta siitä, oliko hänen englantilaisuutensa aitoa vai ei. Täten ehkä hänen hieman ulkopuolinen suhtautumisensa toistensa kanssa samannäköisiin, yksilöllisyyttä vailla oleviin, englantilaisiin sotilaisiin, jotka hän toisaalta ehkä haluaa tunnustaa "maanmiehikseen", mutta myös ilmeisesti vertaa metsästäjien saalista jahtaaviin ajokoiriin. Täten Thomas, kuin pesästään auringonvaloon esiin ajettu saaliseläin, tuntee olonsa yksinäiseksi linnanpihalla, joutuessaan kohtaamaan sen täyttämien sotilaiden jaetun englantilaisuuden. josta hän itse ei ollut osallinen. Mutta erään selityksen mukaan kyseessä olisin aivan erilainen tilanne, jossa armeijan asettama brittiläinen identiteetti on tukahduttamassa sotilaiden englantilaisen identiteetin; tällöin "countrymen" pitäisi kääntää "maalaismiehiksi" tai ehkä vapaammin "kreivikuntien miehiksi". Olen päätynyt käännöksessä valikoivaan ja epätyydyttävään kompromissiin. Runon kirjoittaessaan Thomas ei ollut vielä itse värväytynyt armeijaan, ja oli sen, kuten runon alun jahdin, suhteen ulkopuolinen.

Brittiläiset krenatöörit on epämääräisen taustan omaava kappale, jota on käytetty sotilasmarssina Iso-Britanniassa ja useissa sen entisissä siirtomaissa aina 1700-luvun alkupuolelta saakka.

#EdwardThomas #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #EnsimmäinenMaailmansota #Kirjallisuus #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Sotarunous #Suomennos

TRUMPETTI

Edward Thomas(1878-1917)

Ylös nouskaa ylös, ylös nouskaa,

ja, kuten trumpetti puhaltaen

unia miesten jahtaa,

kuten aamunkoitto hohtaen

tähtiä jotka jättivät valaisematta

maan ja veden,

nouskaa ylös ja karkottakaa

kaste joka peittää

painauman viime yön rakastavaisten -

se karkottakaa, se karkottakaa!

Kun kuuntelette

kirkasta torvea,

unohtakaa, miehet, kaikki

tässä vastasyntyneessä maassa,

paitsi että se on suloisempi

kuin mitkään salaisuudet.

Avatkaa silmänne ilmalle

joka on pessyt tähtien silmät

läpi koko yön kasteisen:

Ylös valon kera,

vanhoihin sotiin;

nouskaa, nouskaa!

The Trumpet, kirjoitettu 26.-28. syyskuuta vuonna 1916 ja julkaistu kokoelmassa Poems(1917), on käännetty Edna Longleyn(1940-) toimittamasta kokoelmasta The Annotated Collected Poems(Tarset: Bloodaxe 2008), sen sivulta 133.

Tämä runo, Thomasin ensimmäisen runokokoelman avaava mutta hänen viimeisiinsä kuuluva, on kirjoitettu Iso-Britannian armeijan tykistön varuskunnassa Wiltshiren kreivikunnan Trowbridgessä. Tosin Thomasin mukaan leirin aamusoiton siellä teki huonosti soittava soittaja rikkinäisellä trumpetilla. Runo pohjautuu ja kommentoi Thomas Hardyn(1840-1928) runoa The Men Who March Away(1914) ja A. E. Housmanin(1859-1936) runoa Reveille(kokoelmassa A Shropshire Lad, 1896).

#EdwardThomas #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #EnsimmäinenMaailmansota #Kirjallisuus #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Sotarunous #Suomennos