LENORE

Edgar Allan Poe(1809-1849)

Oi, särkynyt on kultainen malja!

     Sielu paennut ikuisesti!

Soikoon kello! - Autuas sielu

    lipuu alas synkkää jokea!

       Ja luettakoon hautajaisrituaali

          - laulettakoon hautajaisveisu! -

       valitusvirsi suloisimmalle kuolleelle

          joka koskaan niin nuorena kuoli!

             Ja Guy De Vere,

             eikö sinulla ole yhtään kyyneltä?

                Itke nyt tai älä koskaan enää!

             Katso! tuolla kolkolla

             ja ankaralla katafalkilla

                apeasti lepää suloinen Lenoresi!

"Tuo perillinen, jonka posket kalpeanväriset

    kyynelistä virtaavat kosteina,

näkee vain, halki

niiden krokotiilikasteen,

    vapaan kruunun -

      valheelliset ystävät! te rakastitte häntä vuoksi vaurautensa

         ja vihasitte häntä vuoksi ylpeytensä,

      ja kun hän vajosi heiveröiseen tilaan, 

         te kirositte häntä - että hän kuoli!

      Kuinka on rituaali, sitten, luettava?

         Sielunmessu kuinka laulettava

      hänelle kaikkein kaltoinkohdelluimmalle kuolleista

         joka koskaan niin nuorena kuoli?

Syntiä tehneet olemme!

Mutta raivoa näin älä!

    Ja juhlallisen laulun anna

mennä ylös luo Jumalan niin surullisesti että hän ei voi tuntea mitään

    vääryyttä!

    Suloinen Lenore

    on "mennyt edeltä,"

       nuori Toivo vierellänsä,

          ja olet hulluna

          vuoksi rakkaan lapsen

        jonka olisi pitänyt olla morsiamesi -

    vuoksi hänen, kauniin

        ja lempeän,

           joka nyt lepää niin vaatimattomasti -

       elämä yhä siellä

       tukassansa,

          kuolema silmissänsä.

"Pois! tänä iltana

kevyt on sydämeni -

     mitään valitusvirttä en kohota,

vaan lehautan enkelin lentoonsa myötä

     Ylistyslaulun muinaisten päivien!

        Älköön mikään kello soiko!

        Jottei suloisen sielunsa,

           keskellä pyhitetyn riemunsa,

              tavoittaisi säveltä,

              kohotessansa

           ylös kirotusta Maasta -

             luo ystävien yllä, luota ilkimysten alla,

                   järkyttynyt haamu on raastettu -

              surusta ja valituksesta,

              kultavaltaistuimelle,

           Taivaan kuninkaan vierelle!"

Lenoren varhainen versio ilmestyi alunperin nimellä A Pæan vuonna 1831 runokokoelmassa Poems ja Poe julkaisi siitä molemmilla nimillä monia eri toisistaan poikkeavia versioita. Tämä suomennos perustuu vuoden 1843 versioon.

#EdgarAllanPoe #Poe Käännös #Käännös Lyriikka #Lyriikka Runo #Runo Runoja #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot Runot #Runous Runous #Runoutta #Suomennos Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous