Wilfred Owen(1893-1918)
Hänen kasvonsa oli ladattu kauneudella kuin pilvi
välkkyvällä salamoinnilla. Kun se minua varjosti
värisin, ja olin levoton kuin puu
joka vetää tuon kirkkaan vaaran, värisevän, kaarevan.
Joten minun täytyy houkutella noita kasvoja vapauttamaan salamointinsa.
Suuret jumalat, joiden kauneus on kuolema, ovat naurava yläpuolella,
jotka tekivät kauneutensa suloisemman rakkautta.
Olen oleva kirkas niiden epämaallisesta kirkastumisesta.
Ja onnellisempi olisi jos se mahlani kuluttaisi;
suurenmoisena on hohtava avautuminen sydämeni;
maa on raikastuva joka oli synkeyden alla;
mitä merkitsee jos kaikki miehet huutavat ääneen ja sävähtävät,
ja naiset kätkevät lohduttomat kasvonsa huiveihinsa,
noissa hulvattomissa jylinöissä kaatumiseni?
Lokakuu 1916.
Storm on käännetty kokoelmasta The Collected Poems of Wilfred Owen(New York: New Directions i.p., 19. painos, 1. 1963), sivulta 105.
#WilfredOwen #Englanti #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #EnsimmäinenMaailmansota #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännökset #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Runosuomennokset #Sotarunous #Suomennoksia #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti