Eleanor Farjeon(1881-1965)
Kaksi pientä asiaa, rakas, olen nähnyt
tänään jotka saivat sydämeni pursuamaan yli surusta -
me saata emme täällä pysyä montaa toista huomista.
Keskellä lehvistöä, luona sen vihreiden
yhä elävien sisarten hellästi syleiltyjen,
näin yhden ainoan lehden tulleen kuivaksi ja kultaiseksi.
Ja pitkin kujia ruusujen
kulkien, näin yhden kevyesti hengäistyn kukkasen
putoavan välittömästi turmeltuna maan ruskealle rinnalle.
Myötätuntoinen kesä ennen kuin hän lähtee
iskee lempeitä säveliä kuormitettuja haikeilla varoituksilla...
Rakas sydän, meidän täytyy olla menneinä täältä monina aamuina.
(The Waning Year; Pan-worship and Other Poems, 1908, sivu 55.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti