John Keats(1795-1821)
Tämä miellyttävä tarina on kuin pieni metsikkö,
hunajaiset rivit niin raikkaasti punoutuvat
pitämään lukijan niin suloisessa paikassa;
niin että hän täällä ja siellä pysähtyy lumoutuneena;
ja usein tuntee kasteisten pisaroiden
tulevan viileinä ja äkisti vasten kasvojansa,
ja kautta vaeltavan sävelen saattaa jäljittää
mihin suuntaan sirojalkainen hemppo hyppelee.
Oi mikä lumo on valkoisella Yksinkertaisuudella!
Mikä mahtava voima on tällä lempeällä tarinalla!
Minä, joka ainaisesti tunnen kunnian janoa,
voisin tänä hetkenä tyytyväisenä levätä
säyseästi ruoholla, kuten nuo joiden nyyhkytyksiä
ei kuullut kukaan paitsi murheelliset punarinnat.
Written On A Blank Space At The End Of Chaucer’s Tale Of The Flowre And The Lefe, tunnettu myös nimellä Written on a Blank Space at the End of Chaucer’s Tale of ‘The Floure and the Lefe’, kirjoitettu helmikuussa vuonna 1817, julkaistiin The Examiner -lehdessä saman vuoden maaliskuussa.
The Floure and the Leafe ei ole Geoffrey Chaucherin(n. 1342/1343-1400) runo, kuten Keatsin aikakausi uskoi, vaan kirjoitettu noin vuosina 1460-80 Chaucerin tuotantoon viitaten ja tätä jäljittelevällä tyylillä. Koulumestari Thomas Speght (aktiivinen 1566-1602) liitti sen Chaucerin koottujen teosten laitokseensa vuonna 1598, käyttäen sittemmin kadonnutta käsikirjoitusta. Se kuului Chaucerin kaanoniin kunnes Henry Bradshaw(1831-86) osoitti vuonna 1868, ettei se kuulunut Chaucerille. On esitetty että runon nimetön kirjoittaja olisi voinut olla.
Keatsin ystävä, muistelmakirjailija ja kustannustoimittaja Charles Cowden Clarke(1787-1877) väitti Keatsin kirjoittaneen sonetin Clarken omistamaan kirjaan tämän itsensä nukkuessa.
#JohnKeats #Keats #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #RomantiikanRunous #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennokset #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti