John Keats(1795-1821)
Kirpeät aamuiset vihurit ovat puhaltaneet pois kaiken pelon
iloisesta rinnastani; - nyt synkeydestä
kohoan ainaiseksi - ei atoamiakaan vähemmän
kuin uljas laakeriseppele ole tyydyttävä ruumispaarejani.
Ei! kautta ikuisten tähtien! tai miksi istua täällä
Auringon silmässä, ja painaa vasten ohimoitani
Apollon omia lehtiä, kutoamia siunaamaan
valkoisten sormiesi ja puhtaan sielusi.
Katso! kuka uskaltaa sanoa, "Tee tämä?" Kuka uskaltaa alas kutsua
tahtoni sen jalosta tarkoituksesta? Kuka sanoo, "Pysy,"
tai "Mene"? Paheksuisin tänä mahtavana hetkenä
kurjia Caesareita - ei väkevimmän joukon
haarniskoitujen sankareiden pitäisi repiä pois kruunuani:
Silti polvistuisin ja suutelisin lempeää kättäsi!
To a Young Lady Who Sent Me a Laurel Crown julkaistiin Richard Monckton Milnesin (lordi Houghton, 1809-85) kirjassa Life, Letters, and Literary Remains of John Keats(New York: George P. Putnam 1848), sen sivulla 384.
Kuvituksena on brittiläisen Charles Wentworth Wassin(1817-1905) painettu kaiverrus vuodelta 1841, joka perustuu englantilaisen William Hiltonin(1786-1839) työhön.
#JohnKeats #Keats #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Romantiikka #RomantiikanRunous #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennokset #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti