NEREIDI

Clark Ashton Smith(1893-1961)

Kasvojansa vajoavat tähdet janoavat.
Paikkaansa hitaat syvyydet tuovat
varjon vaeltavien tuulien jotka lentävät
yli hedelmättömien etäisyyksien vaahdon ja tulen.

Hänen kauneutensa on valo helmien.
Kaikki tähdet ja unelmat ja auringonlaskut kuolevat

tehdäkseen vaihtuvat hämärät jotka lepäävät
ympärillänsä, ja matala keskipäivän valo kiertyy

alas valtameren taivaallista syvyyttä,
kutoakseen hänelle joka kimmeltää siellä,
häilyviä näkyjä, epäselviä ja kauniita;
ja yö on kuin uneton uni:

 
Hän ei ole tuntenut yön rauhattomuutta,
eikä valkoista kirousta selvemmän päivän;

värähtelyt myrskyn leikkivät
kuin hidas nautinto ympärillä rinnuksensa.

Berylliset kalpeutensa kasvojensa

hukkuneiden kuningaskuntaa valaisevat.
Hänessä rakkaus jota kukaan ei ole löytänyt,

kukkimaton hurmio, sulkeutunut sulous,

odottavat jotakin rakastajaa harhautunutta ja yksinäistä,

jotakin jumalaa harhaanjohdettua, joka ei ole tuleva

vaikka vähenevät meret lepäävät mykkinä

ja uponneina kivisissä kaivoissansa.

Mutta milloinkaan eivät enää hänestä, ehkä,

hänen arvoitukselliset mietiskelynsä ole,

jonka purppuraiset suortuvat kauas kelluvat

viimeisen rakkauden luolissa.

Tyyni, läsnäolo tulen,
hän viipyy ainaisesti, valtameren lumoamana,
sielu meren laajan smaragdin;
kasvojansa vajoavat tähdet janoavat.

The Nereid on kirjoitettu ennen tammikuun 12. päivää vuonna 1913 ja julkaistiin ensin The Yale Review -lehden toisen vuosikerran numerossa neljä, sen sivuilla 685-86, heinäkuussa vuonna 1913 nimellä The Nereid: A Poem ja sitten kokoelmassa Ebony and Crystal(1922).

Kuvituksena on taidemaalari Antoine Coypelin(1661-1722) maalaus Makaava nereidi katsomassa ylös noin vuodelta 1702.

#ClarkAshtonSmith Kirjallisuus #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka Käännösrunous #Käännösrunous Lyriikka #Lyriikka Runo #Runo #Runoja Runokäännös #Runokäännös #Runosuomennos Runot #Runot Runous #Runous #Tunoutta #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous