ÄÄNI MÄNNYISSÄ

Clark Ashton Smith(1893-1961)

Kauneus, mitä murehdit keskellä mäntyjen?

Varmastikin äänesi on niiden,

kaikuen halki sielun luolien,

kuten nykyinen suru mikä jakaa

heikommat surut menneisyyden, jotka vyöryvät

pohjavireinä joita korva eikä ajatus määrittele.

Tunnetko surua vuoksi kuolemiesi toisina vuosina,

aikakausina jotka, myös, ovat kuolleita,

kadonneissa maailmoissa muistettu vain vuoksesi?

Kaikista kukista jotka, pudottaneina

vasta eilisiltapäivänä, löytävät nyt surulaulunsa,

jälkeen kasteiden jotka olivat äänettömiä kyyneliäsi.