Clark Ashton Smith(1893-1961)
Hopeinen hiljaisuus kuun
yllä nukkuvan puutarhan lepää;
ilta tuulen kuolee
kuin unohtuvaisissa unissa haamumainen sävel.
Kuinka valkoisia, kuinka liikkumattomia kukat ovat,
kuin veistetyt helmistä ja norsunluusta!
Männyt ovat pikimustia,
synkkä friisi vasten taivaita kalpeita ja kaukaisia.
Kuin peilit tehty kirkkaasta kivestä
altaat lepäävät liikkumattomina ja kirkkaina ja kylminä,
joissa kuu ja tähdet näkevät,
jossakin ikuisessa hurmiossa, yksin itsensä.
(Impression)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti