sunnuntai 29. joulukuuta 2024

HEREILLÄ

Najwan Darwish(1978-)

Hereillä ikuisuutta kauemmin
ja jo ennen ikuisuutta
heräämiseni on aalto joka kuohuu ja vaahtoaa

hereillä ylistyslauluissa ja postinkantajien intohimossa
hereillä talossa joka tullaan tuhoamaan
haudassa jonka koneet ovat kaivava ylös:
maani on aalto joka kuohuu ja vaahtoaa

hereillä niin että kolonialisoijat saattaisivat lähteä
hereillä niin että ihmiset voivat nukkua
"Jokaisen täytyy nukkua joskus", he sanovat
olen hereillä
ja valmis kuolemaan

Suomennettu Kareem James Abu-Zeidin(1981-) englanninkielisestä käännöksestä Awake.

Najwan Darwish on palestiinalainen runoilija Israelin miehittämästä Palestiinan Itä-Jerusalemista.


#NajwanDarwish #Gaza #GazanKaista #Israel #Käännös #Käännöslyriikka #Länsiranta #Lyriikka #Palestiina #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

LÄHETETTY CHAOLLE, PALATSITARKASTAJALLE

Meng Haoran eli Meng Hao-jan(689-740)

Hiot sanoja tuoksuruutan hajustamissa kirjastoissa,
ja minä elän bambunlehtipuutarhoissa, erakko
vaeltaen joka päivä samaa mutkaista polkua
kotiin lepäämään hiljaisuudessa, ei melua missään.

Lintu kohoten korkeuksiin valitsee puunsa,
mutta pensasaita pian takertuu harkitsemattomiin vuohiin.
Tänään, nähdyt asiat tulossa tunnetuiksi ajatuksiksi:
Tämä on milloin alat unohtaa sanat.

Suomennettu David Hintonin englanninkielisestä käännöksestä Sent to Ch'ao, the Palace Reviser.


#MengHaoran #KiinalainenKirjallisuus #KiinalainenRunous #KiinanKirjallisuus #KiinanRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Suomennos

lauantai 28. joulukuuta 2024

JUMALA ON GAZAN PAKOLAINEN

Ramzy Baroud(1972-)

Ei, me emme palvo samaa Jumalaa,
sillä minun kävelee paljain jaloin halki Jabalian katujen
haavansa parantumatta, vuotaen verta maahan -
tahraten oliivinvärisen ihonsa, merkiten hänet ainaiseksi.

Jumalani on äitien valitus,
lohduttomina al-Mawasissa,
rukoillen yhä pelastusta,
suudellen tuhkanharmaita kasvoja kuolleiden lapsiensa.

Jumalani on kaksi lasta,
rahtaamassa vanhempiensa jäänteitä aasin vetämissä kärryissä,
epätoivoisesti etsien paljasta maata,
haudatakseen rakastettunsa ennen kuin sotilaat palaavat.

Jumalani on uskollisuus, kärsivällisyys, oikeus -
järkkymättömyys kansan
jonka sieluja ei voida rajoittaa
otsikkoon tai oppineen teoriaan.

Jumalani on pakolaistyttö,
kieltäytyen hylkäämästä kodin etsintäänsä,
taipumaton, myrskystä huolimatta,
sydämensä yhä kaivaten paikkaa jota hän kutsuu omakseen.

Ja eniten kaikista,
minun Jumalani on vapaus -
tuli jota mikään voima ei voi sammuttaa,
liekki joka leikkaa läpi sorron,
valo joka näyttää tien.

Jumalani on Gazan pakolainen,
taistelemassa vapauttaakseen meidät kaikki
väärilta jumalankuvilta
jotka pitävät meidät kalehdittuina korviahuumaavassa hiljaisuudessa.



#RamzyBaroud #Gaza #GazanKaista #Israel #Käännös #Käännöslyriikka #Länsiranta #Lyriikka #Palestiina #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

maanantai 23. joulukuuta 2024

NÄYT

Robert E. Howard(1906-1936)

En voi uskoa paratiisiin
loistavaan, puhtaaseen,
sillä portit kokonaan koristellut ja kadut kultaa
ovat tarinoita uneksivalle lapselle.

Olen liian kadotettu häpeästä
että se saa minut hilpeäksi,
mutta voin nähdä näyssä liekkien Helvetin
koska olen elänyt maassa.

(Visions, julkaistu 1972.)


#RobertEHoward #RobertErvinHoward Kirjallisuus #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka Käännösrunous #Käännösrunous Lyriikka #Lyriikka Runo #Runo #Runoja Runokäännös #Runokäännös #Runosuomennos Runot #Runot Runous #Runous #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous

KUN ENSIKSI

Edward Thomas(1878-1917)

Kun ensiksi tulin tänne minulla oli toivoa,
toivoa suhteen minkä en tiennyt. Nopeaan löi
sydämeni edessä näkymän korkean rinteen
ruohon ja marjakuusen, kuin jalkani

vain kiipeämällä sen liitukiven askelmat
näkisi jotakin mitä mikään toinen kukkula
ei koskaan paljastanut. Ja nyt kävelen
alas sitä viimeistä kertaa. Koskaan ei ole

sydämeni lyövä niin taas edessä näkymän
minkä tahansa kukkulan vaikka yhtä kauniin
ja korkeamman. Sillä rajaton
on muutos, myöhään huomaamaton, tämä vuosi,

kahdestoista, äkisti, näyttää minulle selkeästi.
Toivo nyt, - ei terveys, eikä iloisuus
koska ne voivat tulla ja mennä taas,
kuten usein yksi lyhyt tunti todistaa, -

vaan toivo on mennyt iäksi. Ehkä
voin rakastaa toisia kukkuloita enemmän
kuin tätä: tulevaisuus ja kartat
kätkevät jotakin mitä olin odottamassa.

Yhden asian tiedän, että rakkaus myötä mahdollisuuden
ja käytön ja ajan ja välttämättömyyden
on kasvava, ja äänekkäämpi tanssi sydämen
erotessa kuin tavatessa oleva.

When First, kirjoitettu lokakuussa vuonna 1916, julkaistiin kokoelmassa Poems(1917). Se on tähän on käännetty Edna Longleyn(1940-) toimittamasta kokoelmasta The Annotated Collected Poems(Tarset: Bloodaxe 2008), sen sivulta 134.

Runon "toivo", englanniksi "hope", voi Longleyn mukaan viitata Hope Webbiin(1889-1973), johon naimisissa ollut lapsiperheen isä Thomas oli ihastunut vuonna 1908.

Kahdestoista tarkoittaa kahdettatoista vuotta joka yhdisti Thomasin perheen Steepin kylään, josta he olivat muuttamassa pois. He olivat esineet sieltä taloa vuodesta 1905, ja muuttivat sinne vuonna 1906.

Kartat viittaa Edward Thomasin tehtäviin armeijassa, jossa hän koulutti sotilaita lukemaan karttoja.


#EdwardThomas #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

sunnuntai 22. joulukuuta 2024

KEILDERIN KIVI

Wilfrid Wilson Gibson(1878-1962)

Kolmesti ympäri Keilderin kiven
vastapäivään yksin kävelin:
Ja hänen pieni poikansa syntyi
elottomana seuraavana aamuna.

Kolmesti ympäri Keilderin kiven
vastapäivään yksin kävelin:
Ja hänen mustalaismorsiamensa kaatui kuolleena
noustessaan synnytyssängystä.

Kolmesti ympäri Keilderin kiven
vastapäivään yksin kävelin:
Ja hän vaeltaa öisin ja päivin
mielettömänä yli ruohoisten dyynien ja jyrkkien rinteiden.

Ympäri ja ympäri Keilderin kiven
kanssa auringon yksin kävelen:
Mutta Jumala ei koskaan aurinkoa tehnyt
kykeneväksi tekemään tekemättömäksi mitä olen tehnyt.

The Keilder Stone on suomennettu teoksesta Hill-tracks(New York: The Macmillan Company 1918), sivu 22. Runon nimeksi annetaan nykyään joskus The Kielder Stone sen kohteen muuttuneen kirjoitusasun vuoksi.

Keilderin kivi, tai kuten sen nimi nykyään kirjoitetaan, Kielderin kivi, on iso hiekkakivilohkare (1400-1600 tonnia eri lähteiden mukaan) Englannin Northumberlandin ja Skotlannin rajalla 571 metriä korkealla Deadwater Fellin tunturilla. Paikallisen legendan mukaan, josta runo kertoo, kävelemällä kolme kertaa takaperin sen ympäri pahin toiveesi voi toteutua.

Ongelmana käännöksessä oli alkuperäistekstin "bent and brae"; English Dialect Societyn Northumberland Worlds(1892) antaa sanalle "bent" paikallismerkitykset vetisenä, karkeaa heinää tai ruohoa kasvavana maana ja heinää tai ruohoa kasvavana hiekkadyyninä. Brae on "jyrkkä rinne".


#WilfridWilsonGibson #Englanti #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunoja #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot Runot #Runous #Runoutta #Suomennos Suomennos

OLI AIKA

Edward Thomas(1878-1917)

Oli aika jolloin tämä onneton keho oli ehyt
ja minulla oli nuoruus ja ei koskaan uutta huolta,
tai ei mitään jonka olisi pitänyt vaivata vahvaa sielua.
Silti, paitsi joskus pakkasilmalla
kun kengänkantani takoivat sävelen
jalkakäytäviltä taakse jätetyn kaupungin,
en koskaan tunnustanut riemuani
sillä se oli vähemmän mahtava kuin mieleni
oli uneksinut. Koska en voinut kerskua voimasta
suuresta kuten olin toivonut, heikkous oli koko kerskuntani.
Etsin silti vihasin sääliä kunnes viimein
ansaitsin sen. Oi, liian raskas oli hinta.
Mutta nyt kun on jotakin johon voisin
käyttää nuoruuttani ja voimaani, kiellän iän,
huolen ja heikkouden jonka tunnen - kieltäydyn
tunnustamasta että olen arvoton palkkaan
maksetun miehelle joka antaa silmänsä ja henkäyksensä
sille joka ei enempää pyytäisi kuin huomioisi hänen kuolemaansa.

There was a time, kirjoitettu kesäkuun 23. päivänä vuonna 1916, julkaistiin kokoelmassa Last Poems(1918). Se on tähän on käännetty Edna Longleyn(1940-) toimittamasta kokoelmasta The Annotated Collected Poems(Tarset: Bloodaxe 2008), sen sivulta 128.

Longleyn mukaan runon loppu sisältää viittauksen ja kritiikin Rupert Brooken(1887-1915) sonettiin The Dead (ensimmäinen kahdesta samannimisestä, kirjoitettu 1914, julkaistu tammikuussa 1915), jonka suomennos on luettavissa täällä.


#EdwardThomas #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

VIHREÄT TIET

Edward Thomas(1878-1917)

Vihreät tiet jotka päättyvät metsään
ovat sirotellut valkoisilla hanhensulilla tänä kesäkuuna,

kuin merkit jälkeensä jättämät jonkun metsään menneen
näyttämään reittinsä. Mutta hän ei ole koskaan tullut takaisin.

Pitkin jokaista vihreää tietä mökki katsoo metsää.
Ympäri yhden nokkoset kohoavat; kaksi ovat kylvetetyt kukissa.

Vanha mies varrella vihreän tien metsään
poikkeaa yhdeltä, toiselta lapsi yksinään.

Metsää reunustavassa tiheikössä
koko päivän mustarastas leikittelee laulullaan.

Se on vanha, mutta puut ovat nuoria metsässä,
kaikki paitsi yksi kuin linnan keskustorni, keskisessä äärimmäisyydessä.

Tuo tammi näki aikakausien väistyvän metsässä:
Ne olivat joukko, mutta niiden muisto on menetetty,

sillä puu on kuollut: kaikki olennot unohtavat metsän
poissulkien kenties minut, nyt kun näen

vanhan miehen, lapsen, hanhensulat metsän reunalla,
ja kuulen koko päivän mustarastaan toistavan laulunsa.

The Green Roads, kirjoitettu kesäkuun 28. päivänä vuonna 1916, julkaistiin kokoelmassa Poems(1917). Se on tähän on käännetty Edna Longleyn(1940-) toimittamasta kokoelmasta The Annotated Collected Poems(Tarset: Bloodaxe 2008), sen sivulta 128.

Runon metsä on Hainaultin metsä lähellä Thomasin silloisen yksikön, Artists' Rifles, koulutuspaikkaa Haren kartanossa Esssexin kreivikunnassa. Vuodesta 1963 kartanon alue on ollut osa Lontoon koillista Haveringin kaupunginosaa ja metsän jäänteet ovat silloin muodostetulla Lontoon ja Essexin kreivikunnan rajalla.


#EdwardThomas #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

lauantai 21. joulukuuta 2024

KIRKKAAT PILVET

Edward Thomas(1878-1917)

Kirkkaat pilvet pihlajan
varjostavat puolta lammesta.
Takana,
vain yksi poukama
smaragdinvärisiä
korkeita kaisloja
kuin ristissä olevia pistimiä
missä lintu kerran kutsui,
lepää kirkkaana kuin aurinko.
Kukaan ei huomioi.
Kevyt tuuli on levoton
ja ajelehdittaa orapihlajan
kuonaa.
Kunnes liejukana kutsuu
taas
mitään ei ole tehtävissä
lintujen tai ihmisten.
Yhä pihlaja putoaa.

Bright Clouds, kirjoitettu kesäkuun 4.-5. päivinä vuonna 1916, julkaistiin kokoelmassa Poems(1917). Se on myös julkaistu nimellä The Pond. Se on tähän on käännetty Edna Longleyn(1940-) toimittamasta kokoelmasta The Annotated Collected Poems(Tarset: Bloodaxe 2008), sen sivulta 125.

Runo sijoittuu Lutcombe Pondin patoaltaalle Steepin kylässä Englannin eteläisessä Hampshiren kreivikunnassa. Thomas perheineen oli asunut Steepin kylässä edelliset neljä vuotta. Hän oli lomalla armeijasta kirjoittaessaan runon.

"Kirkkaat pilvet pihlajan" Orapihlan lehvistö. Kyseessä on tylppöorapihlaja, englannin "mayblossom".

"Yhä pihlaja putoaa" vaikuttaa tökeröltä, koska kyseessä ovat orapihlajan kukat, mutta alkuperäistekstissä rivi kuuluu "Still the may falls", missä "may" on lyhenne sanasta "mayblossom". Kohdan voisi kääntää myös "Silti pihlaja putoaa" tai "Tyynesti pihlaja putoaa", mutta oudolle kuvalle pihlajan itsensä putoamisesta ei voi mitään, jollei lähde irtautumaan tarkasta käännöksestä ja laajentamaan runoa, esimerkiksi "Yhä pihlajankukat putoavat".


#EdwardThomas #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

KUN OLET PUHUNUT

Edward Thomas(1878-1917)

Kun olet puhunut
ja mitä tarkoitit
on ilmeinen,
silmäni
tapaavat omasi jotka ilmentävät
- kanssa poskiesi ja tukkasi -
jotakin viisaampaa,
tummempaa,
ja hyvin erilaista.
Jopa kiuru
rakastaa tomua
ja pesii siinä
hetkenä
ennen kuin hänen täytyy
kohota yksinäisessä lennossa
niin kauas,
kuin mustalta tähdeltä
näyttäen -
hiukkanen
laulavaa tomua
leijumassa
yllä,
joka uneksii
eikä anna mitään valoa.
Tiedän himosi
on rakkautta.

After You Speak, kirjoitettu kesäkuun 3. päivänä vuonna 1916, julkaistiin kokoelmassa Poems(1917). Se on tähän on käännetty Edna Longleyn(1940-) toimittamasta kokoelmasta The Annotated Collected Poems(Tarset: Bloodaxe 2008), sen sivuilta 124-125.


#EdwardThomas #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

torstai 19. joulukuuta 2024

OPISKELU

D. H. Lawrence(1885-1930)

Jossakin pitkä pehmeä sointu mustarastaan
jouduttaa pähkinäpuun avautuvia käsiä,
jossakin vuokot heittävät taakseen päänsä
liikuttamina rajun tuulen. Jollakin tapaa
kaikki on oleva suloista valkoisista ja sinisistä orvokeista.
         (Hiljaa nyt, hiljaa. Missä minä olen? - Biureetissa -)

Vihreän metsän reunassa ujo tyttö tulee epäröiden
ulos pähkinäpuuverhosta ruoholle,
missä kieppuen ja kirkuen kärttyisät kurmitsat
aaltoilevat säikähtäneinä. Kuka tulee? Maatyöläinen, voi!
Oi auringonlasku ui tytön silmien vuolaassa lammessa.
         (Työskentele, työskentele, sinä hölmö - !)

Jossakin lamppu riippuen matalalla katosta
valaisee pehmeän tukan tytön kun hän lukee,
ja punainen tulikärpänen tasaisesti pyörien
kutoo raskaat kädet nukkuvan ystäväni.
Ja valkoinen koira nuuskii lämpöä, vedoten
miestä huomioimaan jottei tyttö kyynelehdi.

     (Kyyneleitä ja unia heille; minulle
     kitkerä tiede - tutkinnot ovat lähellä.
     Toivoisin kantavani sen kärsivällisemmin,
     toivoisin ettet odota, rakkaani,
     minun tulevan: sillä työskennellä minun täytyy:
     vaikka se on kaikki sama kun olemme kuolleet. -
     Toivoisin olevani rintakuva,
              kokonaan päätä.)

Study, kirjoitettu viimeistään vuonna 1910, on tähän suomennettu teoksesta Amores: Poems(1916), sivuilta 7-8, ja noudatan sen sisennyksiä, sulkumerkkejä, ja kursivointia, jotka poikkeavat siitä, miten ne ovat myöhemmässä versiossa, joka on  julkaistu esimerkiksi teoksessa The Complete Poems of D. H. Lawrence(1977), sivuilla 40-41.

Biureetti on virtsasta saatava kemiallinen yhdiste, jota käytetään karjataloudessa eläinten ruuissa. Se on myrkyllistä suurina määrinä.


#DavidHerbertLawrence #DHLawrence #Englanti #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännöslyriikka #Käännöslyriikkaa #Käännösruno #Käännösrunous #Käännösrunoutta #Lyriikka #Lyriikkaa Runo #Runo #Runoja #Runokäännökset #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot Runous #Runous #Runoutta #Suomennokset #Suomennoksia Suomennos #Suomennos

ONNENPELIN KULKU

D. H. Lawrence(1885-1930)

Kun tuuli lehahduttaa huntuansa
    ja paljastaa naurunsa
pysähdyn, kalpenen.
Kun tuuli lehahduttaa huntuansa
murheista valitan
    rakkauden ja tulevan:
Kun tuuli lehahduttaa huntuansa
pysähdyn, kalpenen.

Birdcage Walk, käsikirjoitusvaiheessa nimeltään Triolet runomuodon mukaan, julkaistiin kokoelmassa New Poems(1920). Se on tähän suomennettu teoksesta The Complete Poems of D. H. Lawrence(1977), sivulta 133.

Runon alkuperäisen otsikon "birdcage" tuskin tarkoittaa "lintuhäkkiä", vaan tarkoittanee sensijaan tämännimistä noppapeliä. Pelissä heitetään noppaa kolme kertaa ja osallistujien pitää arvata oikea tulos.


#DavidHerbertLawrence #DHLawrence #Englanti #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännöslyriikka #Käännöslyriikkaa #Käännösruno #Käännösrunous #Käännösrunoutta #Lyriikka #Lyriikkaa Runo #Runo #Runoja #Runokäännökset #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot Runous #Runous #Runoutta #Suomennokset #Suomennoksia Suomennos #Suomennos

LUVATON

D. H. Lawrence(1885-1930)

Edessä ankeitten vuorten, himmeä, kadotettu sateenkaaren
      nauha,
ja välissä meidän ja sen, ukkonen;
ja alhaalla alla, vihreässä vehnässä, työläiset
seisovat kuin mustat kannot, liikkumatta vihreässä vehnässä.

Olet lähelläni, ja alastomat jalkasi sandaaleissansa,
ja läpi parvekkeen alastoman puun tuoksun
erotan hiustesi tuoksun; niin nyt taipuisa
salama laskeutuu taivaalta.

Alhaalla kalpeanvihreä, jäätikkösyntyinen joki kelluttaa
tummaa venettä läpi hämärän - ja minne?
Ukkonen jyrisee. Mutta silti meillä on toisemme.
Alastomat salamat taivaalla häilyvät
ja katoavat. Mitä meillä on paitsi toisemme?
Vene on mennyt.

Icking.

Illicit, myöhemmin julkaistu usein nimellä On the Balcony, julkaistiin Poetry-lehdessä tammikuussa vuonna 1914. Se on tähän suomennettu teoksesta The Complete Poems of D. H. Lawrence(1977), sivuilta 208-209. Olen kuitenkin käyttänyt alkuperäistä nimeä, koska se sopii paremmin runon sisäisiin jännitteisiin.


#DavidHerbertLawrence #DHLawrence #Englanti #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännöslyriikka #Käännöslyriikkaa #Käännösruno #Käännösrunous #Käännösrunoutta #Lyriikka #Lyriikkaa Runo #Runo #Runoja #Runokäännökset #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot Runous #Runous #Runoutta #Suomennokset #Suomennoksia Suomennos #Suomennos

keskiviikko 18. joulukuuta 2024

I HAVE LIVED IN THE CITY OF LOVE

Lauri Viita(1916-1965)

I have lived in the city of Love
and been happiest in the world.
Oh, moving on! In the labyrinth of memories
is the unhappiest discoverer.

Olen asunut rakkauden kaupungissa, published in 1964, is translated from Ne runot, jotka jäivät. Runoja kokoelmien ulkopuolelta(WSOY 2016), page 70.


#LauriViita #FinnishLiterature #FinnishPoetry Poem #Poem Poems #Poems Poetry #Poetry #Runo #Runo #Runoja Runoja Runot #Runot #Runous Runous

THE POET'S GRAVE

Lauri Viita(1916-1965)

Those poems, that were left,
when other things I was writing,
they only, they leastwise were left
and rang: Here I lived.

Runoilijan hauta, published in 1962, is translated from Ne runot, jotka jäivät. Runoja kokoelmien ulkopuolelta(WSOY 2016), page 17.


#LauriViita #FinnishLiterature #FinnishPoetry Poem #Poem Poems #Poems Poetry #Poetry #Runo #Runo #Runoja Runoja Runot #Runot #Runous Runous

SMALL IS THE SOUTHERN PLEASURE

Lauri Viita(1916-1965)

Small is the southern pleasure.
To see winter and get summer.

Pientä on etelän huvi is translated from Ne runot, jotka jäivät. Runoja kokoelmien ulkopuolelta(WSOY 2016), page 15.


#LauriViita #FinnishLiterature #FinnishPoetry Poem #Poem Poems #Poems Poetry #Poetry #Runo #Runo #Runoja Runoja Runot #Runot #Runous Runous

TWO ASSES

Lauri Viita(1916-1965)

Which one of them the mad,
which one the genius?
- or otherwise: What
is the difference of two asses?

Kaksi aasia, written in 1934, is translated from Ne runot, jotka jäivät. Runoja kokoelmien ulkopuolelta(WSOY 2016), page 12.


#LauriViita #FinnishLiterature #FinnishPoetry Poem #Poem Poems #Poems Poetry #Poetry #Runo #Runo #Runoja Runoja Runot #Runot #Runous Runous

DOESN'T SPEAK TRUE AT ALL

Lauri Viita(1916-1965)

Doesn't speak true at all,
so in a hole troubadour,
so over him true sand,
so we ourselves chant.

Ei totta puhu ollenkaan, published in 1991, is translated from Ne runot, jotka jäivät. Runoja kokoelmien ulkopuolelta(WSOY 2016), page 11.


#LauriViita #FinnishLiterature #FinnishPoetry Poem #Poem Poems #Poems Poetry #Poetry #Runo #Runo #Runoja Runoja Runot #Runot #Runous Runous

ILMA JA ENKELIT

John Donne(1572-1631)

Kahdesti tai kolmesti olin rakastanut sinua, ennen kuin
tunsin kasvosi tai nimesi;
siten äänessä, siten häilyvässä liekissä
enkelit vaikuttavat meihin usein, ja palvotut ovat.
   Silti kun, sinne missä olit, tulin,
jonkin suloisesti suurenmoisen olemattoman näin.
   Mutta koska sieluni, jonka lapsi rakkaus on,
ottaa lihaisia raajoja, ja muuten ei mitään voisi tehdä,
   aineettomamman kuin vanhemman
Rakkauden ei pidä olla, vaan ottaa vartalo myös;
   ja siten mikä olit, ja kuka,
        pyydän Rakkautta kysymään, ja nyt
kun se omaksuu vartalosi, sallin minä,
ja asettaa itsensä huuliisi, silmiisi ja otsaasi.

Kun täten painolastiksi rakkauden ajattelin,
   ja siten vakaammin kulkeneeni,
   kera kauppatavaroiden jotka ihailun upottaisivat,
näin rakkauden kutterin ylikuormittaneeni;
   jokaisen hiuksesi rakkauden työstää
on aivan liian paljon; jokin sopivampi täytyy etsiä;
   sillä, ei olemattomaan, eikä äärimmäisiin
asioihin, ja sirottavan kirkkaisiin, voi rakkaus kuulua;
   sitten Enkelinä, kasvoin ja siivin
ilman, ei yhtä puhtaana kuin se, silti puhtauteen puettuna,
   jotta rakkautesi voi olla rakkauteni sfääri;
         juuri sellainen epäsuhta
kuin välillä ilman ja enkelien puhtauden,.
välillä naisten rakkauden, ja miesten, on aina oleva.

Aire and Angels, julkaistu kokoelmassa Poems(1633), on suomennettu kokoelmasta The Poems of John Donne(New York: The Heritage Press 1970), sivut 13-14.


#JohnDonne #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännöksiä Käännös #Käännös Käännöslyriikka #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunoja #Käännösrunot Käännösrunous #Käännösrunous Lyriikka #Lyriikka Lyriikkaa #Lyriikkaa Runo #Runo Runoja #Runoja #Runokäännökset #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennokset #Runosuomennoksia #Runosuomennos Runosuomennos Runot #Runot Runous #Runous #Runoutta #Runosuomennokset Runosuomennokset Suomennoksia #Suomennoksia #Suomennos Suomennos

lauantai 14. joulukuuta 2024

MAHTAVA RAKASTAJA

Rupert Brooke(1887-1915)

Olen ollut rakastaja niin mahtava; täyttänyt päiväni
niin ylpeästi Rakkauden ylistämisen suurenmoisuudella,
kivulla, tyyneydellä, ja ihmetyksellä,
halulla määrättömällä, ja tyynellä tyytyväisyydellä,
ja kaikilla rakkailla nimillä joita ihmiset käyttävät, huijaamaan epätoivoa,
vuoksi hämmentävien ja näkemättömien virtojen jotka kantavat
sydämemme sattumanvaraisesti pitkin elämän pimeyttä.
Nyt, ennen kuin ajatukseton hiljaisuus ylle tuon kamppailun
hiipii alas, huijaisin uneliasta Kuolemaa niin pitkälle,
että yöni on muistettava tähtenä
joka loisti kirkkaammin kaikkia aurinkoja kaikkien ihmisten päivien.
Enkö ole kruunaava heitä kuolemattomalla ylistyksellä
joita olen rakastanut, jotka ovat antaneet minulle, uhmanneet kanssani
suuria salaisuuksia, ja pimeydessä polvistuneet nähdäkseen
ilon erehtymättömän jumaluuden?
Rakkaus on liekki; - olemme valaisseet maailman yön.
Suurkaupunki: - ja me olemme rakentaneet sen, nämä ja minä.
Keisari: - me olemme opettaneet maailman kuolemaan.
Joten, heidän vuokseen rakastin, ennen kuin pois lähden,
ja ylvään aatteen Rakkauden suurenmoisuuden,
ja pitääkseni uskollisuudet nuorekkaina, kirjoitan nuo nimet
kultaisiksi ainaiseksi, kotkiksi, itkeviksi liekeiksi,
ja asetan ne viireiksi, että ihmiset voivat tietää,
haastamaan sukupolvet, palamaan, ja puhaltumaan
ulos Ajan tuulessa, hohtaen ja virraten...
                                                  Näitä olen rakastanut:
Valkoisia lautasia ja kuppia, puhtaanhohtavia,
reunustettuja sinisillä viivoilla; ja höyhenistä, keijukaista pölyä;
märkiä kattoja, lampunvalon alla; ystävällisen leivän
voimakasta kuorta; ja monimakuista ruokaa;
sateenkaaria; ja puun savua kitkerän sinistä;
ja säteileviä vesipisaroita lepäämässä viileillä kukilla;
ja kukkia itse, jotka keinuvat halki aurinkoisten tuntien,
unelmoiden yöperhosista jotka juovat niitä kuun alla;
sitten, viileä lempeyttä lakanoiden, jotka pian
poistavat huolen; ja karheaa miehistä suudelmaa
vilttien; karkeapintaista puuta; elävää tukkaa joka on
hohtava ja vapaa; sinisinä kerääntyviä pilviä; terävän
intohimoista suuren koneen kauneutta;
kuuman veden siunausta; taljoja joita koskettaa;
vanhojen vaatteiden hyvää tuoksua; ja toisia sellaisia -
miellyttävää hajua ystävällisten sormien,
tukan tuoksua, ja homehtunutta löyhkää viipymässä
kuolleiden lehtien ja viime vuoden saniaisten ympärillä...
                                                                                         Rakkaat nimet,
ja tuhat muuta tungeksivat luokseni! Kuninkaalliset liekit;
suloisen veden hymyilevä nauru hanasta tai lähteestä;
kolot maassa; ja äänet jotka laulavat;
äänet naurussa, myös; ja vartalon kipu,
pian rauhaksi muuttunut; ja syvään huohottava juna;
vankat hiekat; ja vähäinen samentuva reuna vaahdon
joka tulee ruskeaksi ja haipuu aallon mennessä kotiin;
ja pesukivet, iloiset tunnin ajaksi; kylmä
vakavuus rauhan; kostea musta lokainen home;
uni; ja korkeat paikat; jalanjäljet kasteessa;
ja tammet; ja ruskeat hevoskastanjat, uudenkiiltävät;
ja äsken veistetyt kepit; ja hohtavat lammikot ruoholla; -
ja kaikki nämä ovat olleet rakkauksiani. Ja kaikki nämä häviävä,
mikä tahansa ei häviä, suurena tuntina,
ei kaikella intohimollani, kaikilla rukouksillani, ole voimaa
pitää ne kanssani Kuoleman portin läpi.
Ne ovat leikkivä karkuria, kääntyvä petturin henkäyksellä,
murtava ylvään siteen jonka teimme, ja myyvä Rakkauden luottamuksen
ja pyhitetyn liiton tomuun.
- Oi, ei koskaan epäilystä vaan, jossakin, olen heräävä,
ja antava mikä on jäljellä rakkaudesta uudestaan, ja tekevä
uusia ystäviä, nyt muukalaisia...
                                                Mutta paras jonka olen tuntenut,
pysyy täällä, ja muuttuu, murtuu, tulee vanhaksi, puhaltuu
ympäri maailman tuulissa, ja hiipuu elävien
ihmisten aivoista, ja kuolee.
                                             Mitään ei jää jäljelle.

Oi rakkaani, oi uskottomat, jälleen kerran
tämän viimeisen lahjan annan: että myöhemmät ihmiset
ovat tunteva, ja myöhemmät rakastajat, etäiset,
ylistävä teitä, "Kaikki nämä olivat suloisia"; sanovat, "Hän rakasti."

Mataiea, 1914

The Great Lover on suomennettu kokoelmasta The Poetical Works(Lontoo: Faber and Faber, 2014), sen sivuilta 16-18.


#RupertBrooke #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunoja #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

torstai 12. joulukuuta 2024

KUMMITTELU

Rupert Brooke(1887-1915)

Harmaassa myllerryksessä näiden jälkeisten vuosien
   laskeutuu hiljaisuus usein;
loputtomasti kinastelevat eroavat;
   ja vähäisemmät kuin kaut muistettujen kyynelten
hiljentävät kaiken äänekkään hämmennyksen sydämen;
   ja varjona, halki sekasortoisten rivistöjen riemun ja itkun,
nälkien, ja kipujen, ja jokaisen tylsän intohimoisen mielialan,
   - aivan kadotettuna, ja lähes kokonaan unohdettuna, kuolemattomana,
palaa takaisin hurma sinun hiljaisuutesi.

Siten onneton haamu, vierellä hänen usvaisten virtojensa,
on riivaama outojen epäilysten, epämääräisten unien,
   vihjeiden Letheä edeltäneen elämän, ihmisten,
tähtien, kiven, ja lihan, käsittämättömien asioiden,
   ja valon aaltoilevalla ruoholla, hän ei tiedä milloin,
ja jalkojen jotka juoksivat, mutta minne, ei sanoa saata.

Tyyni valtameri, 1914

Hauntings on suomennettu kokoelmasta The Poetical Works(Lontoo: Faber and Faber, 2014), sen sivulta 19.


#RupertBrooke #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunoja #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

tiistai 10. joulukuuta 2024

MYRSKY

Henry Vaughan(1621-1695)

Näen hyödyllisyyden: ja tiedän vereni
     ei ole meri,
vaan matala, sidottu tulva,
     vaikka punainen kuten hän;
silti minulla on virtauksia, voimakkaita kuten hänen,
     ja kiehuvia virtoja jotka raivoavat
samalla aaltoilevalla voimalla, ja sihisevät,
     kuten vuorinen aalto.

2.
Mutta kun hänen vetensä siten hyökyvät,
     tummat myrskyt, ja tuuli
yllyttää ne tuohon raivokkaaseen kiistelyyn,
     muuten ei taipuvaiseen,
siten laajentunut, raivostunut ilma
     kiihottaa nämä tulvaksi;
mutta yhä sää joka on kaikkein kaunein
     kasvattaa myrskyjä veressäni.

3.
Herra, silloin ympäröi minut kyynelehtivillä pilvillä,
     ja anna minun mieleni
nopeissa puuskissa huota alla noiden vaippojen,
     henkituulen;
niin on tuo myrsky puhdistava tämän yksinäisen
     jonka syntinen mukavuus teki inhottavaksi,
ja tuuli ja vesi Sinun käytettävänäsi
     sekä pesevät ja ohjaavat sieluni.

(The Storm.)


#HenryVaughan #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännöksiä Käännös #Käännös Käännöslyriikka #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunoja #Käännösrunot Käännösrunous #Käännösrunous Lyriikka #Lyriikka Lyriikkaa #Lyriikkaa Runo #Runo Runoja #Runoja #Runokäännökset #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennokset #Runosuomennoksia #Runosuomennos Runosuomennos Runot #Runot Runous #Runous #Runoutta #Runosuomennokset Runosuomennokset Suomennoksia #Suomennoksia #Suomennos Suomennos

TOMU

Sara Teasdale(1884-1933)

Kun menin katsomaan mikä oli ollut kauan kätkettynä,
    jalokivi asetettu kauan sitten paikkaan salaiseen,
vapisin, sillä ajattelin näkeväni sen tumman syvän tulen -
    mutta vain hiukkanen tomua puhalsi ylös kasvoilleni.

Melkein annoin elämäni kauan sitten asialle
    joka on tullut tomuksi nyt, pistellen silmiäni -
on outoa kuinka usein sydämen täytyy murtua
    ennen kuin vuodet voivat tehdä sen viisaaksi.

(DustFlame and Shadow, 1920, sivu 71.)


#SaraTeasdale #Teasdale #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous

maanantai 9. joulukuuta 2024

OVI TIELLÄ

Mosab Abu Toha(1992-)

Pakolaisleirissä,
räjähdyksen jälkeen, ovi lentää kauas kadulle,
lepää lähellä kivimurskakasaa.
Tomupilvet asettuvat yskiville,
viereisille taloille,
heidän nenänsä turvonneet korventuneen
ilman kuumuudessa.
Tyttö kulkee ohi, näkee vertavuotavan oven, avaa sen. Ruumis
lepää sen alla.
Maa kyynelehtii. Vaikka jotkin sormet katkesivat,
kuollut nuori mies puristaa yhä kädessään
hyvin vanhaa avainta - ainoaa asiaa jonka hän on perinyt
isältään. Ovi heidän taloonsa
Jaffassa. Hän oli varma että se on tuhottu, mutta avain
voi olla hänen passinsa Jaffaan kun he palaavat.
Nyt, ei hän eikä heidän kaadettu talonsa pakolaisleirissä
voi seisoa.
Tyttö sulkee oven. Kyynelten ikkunat
avautuvat hänen sydämessään.

(Door on the Road, 2022.)


#MosabAbuToha #Gaza #GazanKaista #Israel #Käännös #Käännöslyriikka #Länsiranta #Lyriikka #Palestiina #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

maanantai 2. joulukuuta 2024

REVONTULET

Herman Melville(1819-1891)

Kunnianosoitus Armeijoiden Lakkauttamiselle Rauhan Tullessa
- Toukokuu, 1865

Mikä voima hajottaa Revontulet
jälkeen niiden teräksisen näytöksen?
Yksinäinen katsoja tuntee ihmetyksen
Luonnon vallan,
kuten ilmestyessä,
hän huomioi niiden välähtävän kohottamisen
kylmässä hämärässä -
perääntymiset ja etenemiset,
(kuin kohtalon leikit),
muutokset ja vahvistukset,
ja verisen säteen.

Haamujoukko on hiipunut aivan,
Loisto ja Kauhu menneet -
ennustus tai lupaus - ja antaa tietä
kalpealle, heiveröiselle Aamunkoitolle;
tulo, meno,
yhtäläisesti ihmrtyksessä näkyen,
kuin Jumala,
käskien ja komentaen
miljoonaa terää jotka hohtivat,
palvelukseenotto ja hajottaminen -
Keskiyö ja Aamu.

(Aurora Borealis.)


#HermanMelville #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous

PAN

William Butler Yeats(1865-1939)

Laulan Panista ja suloisesta huilunsoitostansa,
    kuninkaasta varjon ja auringonvalon
jotka tanssivat keskellä viljan liekkien,
laulan myös kasteesta kimmahtamassa
    painanteista ratsujen jalkojen.
Laulan yksinäisyydestä,
    temppelistä koristellusta Panille toimesta tuon rodun
salaperäisten pappien
    jotka ovat nähneet suuren jumalan kasvoista kasvoihin,
jotka Panista soinnikkaasta kuninkaastaan
    ovat kuulleet hiljaista puhetta lehtien keskellä,
jotka ovat kuulleet purojen laulua laulavan
    kuinka enkelirotu kerran asui maassa
antelias Pan Kuninkaanaan.
    Uusi jumala nousi joka vihasi ihmistä;
he kuolivat, heidän varjonsa pitävät vallassaan maata,
   ja metsiin pakeni antelias Pan.
 
[Pan, Under the Moon(1995), sivu 74.]


#WBYeats #WilliamButlerYeats #Yeats Irlanti #Irlanti #IrlanninKirjallisuus #IrlanninRunous #IrlantilainenKirjallisuus #IrlantilainenRunous Kirjallisuus #Kirjallisuus Käännös #Käännös Käännöslyriikka #Käännöslyriikka Käännösruno #Käännösruno Käännösrunoja #Käännösrunoja Käännösrunous #Käännösrunous Lyriikka #Lyriikka Maailmankirjallisuus #Maailmankirjallisuus #Nobel #NobelinPalkinto #NobelinKirjallisuudenPalkinto Runo #Runo Runoja #Runoja Runokäännöksiä #Runokäännöksiä Runokäännös #Runokäännös Runosuomennos #Runosuomennos Runot #Runot Runous #Runous Runoutta #Runoutta Suomennoksia #Suomennoksia Suomennos #Suomennos