Ramzy Baroud(1972-)
Ei, me emme palvo samaa Jumalaa,
sillä minun kävelee paljain jaloin halki Jabalian katujen
haavansa parantumatta, vuotaen verta maahan -
tahraten oliivinvärisen ihonsa, merkiten hänet ainaiseksi.
Jumalani on äitien valitus,
lohduttomina al-Mawasissa,
rukoillen yhä pelastusta,
suudellen tuhkanharmaita kasvoja kuolleiden lapsiensa.
Jumalani on kaksi lasta,
rahtaamassa vanhempiensa jäänteitä aasin vetämissä kärryissä,
epätoivoisesti etsien paljasta maata,
haudatakseen rakastettunsa ennen kuin sotilaat palaavat.
Jumalani on uskollisuus, kärsivällisyys, oikeus -
järkkymättömyys kansan
jonka sieluja ei voida rajoittaa
otsikkoon tai oppineen teoriaan.
Jumalani on pakolaistyttö,
kieltäytyen hylkäämästä kodin etsintäänsä,
taipumaton, myrskystä huolimatta,
sydämensä yhä kaivaten paikkaa jota hän kutsuu omakseen.
Ja eniten kaikista,
minun Jumalani on vapaus -
tuli jota mikään voima ei voi sammuttaa,
liekki joka leikkaa läpi sorron,
valo joka näyttää tien.
Jumalani on Gazan pakolainen,
taistelemassa vapauttaakseen meidät kaikki
väärilta jumalankuvilta
jotka pitävät meidät kalehdittuina korviahuumaavassa hiljaisuudessa.
(God is a Gaza refugee, 2024.)
#RamzyBaroud #Gaza #GazanKaista #Israel #Käännös #Käännöslyriikka #Länsiranta #Lyriikka #Palestiina #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti