Edward Thomas(1878-1917)
Kun ensiksi tulin tänne minulla oli toivoa,
toivoa suhteen minkä en tiennyt. Nopeaan löi
sydämeni edessä näkymän korkean rinteen
ruohon ja marjakuusen, kuin jalkani
vain kiipeämällä sen liitukiven askelmat
näkisi jotakin mitä mikään toinen kukkula
ei koskaan paljastanut. Ja nyt kävelen
alas sitä viimeistä kertaa. Koskaan ei ole
sydämeni lyövä niin taas edessä näkymän
minkä tahansa kukkulan vaikka yhtä kauniin
ja korkeamman. Sillä rajaton
on muutos, myöhään huomaamaton, tämä vuosi,
kahdestoista, äkisti, näyttää minulle selkeästi.
Toivo nyt, - ei terveys, eikä iloisuus
koska ne voivat tulla ja mennä taas,
kuten usein yksi lyhyt tunti todistaa, -
vaan toivo on mennyt iäksi. Ehkä
voin rakastaa toisia kukkuloita enemmän
kuin tätä: tulevaisuus ja kartat
kätkevät jotakin mitä olin odottamassa.
Yhden asian tiedän, että rakkaus myötä mahdollisuuden
ja käytön ja ajan ja välttämättömyyden
on kasvava, ja äänekkäämpi tanssi sydämen
erotessa kuin tavatessa oleva.
When First, kirjoitettu lokakuussa vuonna 1916, julkaistiin kokoelmassa Poems(1917). Se on tähän on käännetty Edna Longleyn(1940-) toimittamasta kokoelmasta The Annotated Collected Poems(Tarset: Bloodaxe 2008), sen sivulta 134.
Runon "toivo", englanniksi "hope", voi Longleyn mukaan viitata Hope Webbiin(1889-1973), johon naimisissa ollut lapsiperheen isä Thomas oli ihastunut vuonna 1908.
Kahdestoista tarkoittaa kahdettatoista vuotta joka yhdisti Thomasin perheen Steepin kylään, josta he olivat muuttamassa pois. He olivat esineet sieltä taloa vuodesta 1905, ja muuttivat sinne vuonna 1906.
Kartat viittaa Edward Thomasin tehtäviin armeijassa, jossa hän koulutti sotilaita lukemaan karttoja.
#EdwardThomas #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti