VIHREÄT TIET

Edward Thomas(1878-1917)

Vihreät tiet jotka päättyvät metsään

ovat sirotellut valkoisilla hanhensulilla tänä kesäkuuna,

kuin merkit jälkeensä jättämät jonkun metsään menneen

näyttämään reittinsä. Mutta hän ei ole koskaan tullut takaisin.

Pitkin jokaista vihreää tietä mökki katsoo metsää.

Ympäri yhden nokkoset kohoavat; kaksi ovat kylvetetyt kukissa.

Vanha mies varrella vihreän tien metsään

poikkeaa yhdeltä, toiselta lapsi yksinään.

Metsää reunustavassa tiheikössä

koko päivän mustarastas leikittelee laulullaan.

Se on vanha, mutta puut ovat nuoria metsässä,

kaikki paitsi yksi kuin linnan keskustorni, keskisessä äärimmäisyydessä.

Tuo tammi näki aikakausien väistyvän metsässä:

Ne olivat joukko, mutta niiden muisto on menetetty,

sillä puu on kuollut: kaikki olennot unohtavat metsän

poissulkien kenties minut, nyt kun näen

vanhan miehen, lapsen, hanhensulat metsän reunalla,

ja kuulen koko päivän mustarastaan toistavan laulunsa.

The Green Roads, kirjoitettu kesäkuun 28. päivänä vuonna 1916, julkaistiin kokoelmassa Poems(1917). Se on tähän on käännetty Edna Longleyn(1940-) toimittamasta kokoelmasta The Annotated Collected Poems(Tarset: Bloodaxe 2008), sen sivulta 128.

Runon metsä on Hainaultin metsä lähellä Thomasin silloisen yksikön, Artists' Rifles, koulutuspaikkaa Haren kartanossa Esssexin kreivikunnassa. Vuodesta 1963 kartanon alue on ollut osa Lontoon koillista Haveringin kaupunginosaa ja metsän jäänteet ovat silloin muodostetulla Lontoon ja Essexin kreivikunnan rajalla.

#EdwardThomas #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos