lauantai 14. joulukuuta 2024

MAHTAVA RAKASTAJA

Rupert Brooke(1887-1915)

Olen ollut rakastaja niin mahtava; täyttänyt päiväni
niin ylpeästi Rakkauden ylistämisen suurenmoisuudella,
kivulla, tyyneydellä, ja ihmetyksellä,
halulla määrättömällä, ja tyynellä tyytyväisyydellä,
ja kaikilla rakkailla nimillä joita ihmiset käyttävät, huijaamaan epätoivoa,
vuoksi hämmentävien ja näkemättömien virtojen jotka kantavat
sydämemme sattumanvaraisesti pitkin elämän pimeyttä.
Nyt, ennen kuin ajatukseton hiljaisuus ylle tuon kamppailun
hiipii alas, huijaisin uneliasta Kuolemaa niin pitkälle,
että yöni on muistettava tähtenä
joka loisti kirkkaammin kaikkia aurinkoja kaikkien ihmisten päivien.
Enkö ole kruunaava heitä kuolemattomalla ylistyksellä
joita olen rakastanut, jotka ovat antaneet minulle, uhmanneet kanssani
suuria salaisuuksia, ja pimeydessä polvistuneet nähdäkseen
ilon erehtymättömän jumaluuden?
Rakkaus on liekki; - olemme valaisseet maailman yön.
Suurkaupunki: - ja me olemme rakentaneet sen, nämä ja minä.
Keisari: - me olemme opettaneet maailman kuolemaan.
Joten, heidän vuokseen rakastin, ennen kuin pois lähden,
ja ylvään aatteen Rakkauden suurenmoisuuden,
ja pitääkseni uskollisuudet nuorekkaina, kirjoitan nuo nimet
kultaisiksi ainaiseksi, kotkiksi, itkeviksi liekeiksi,
ja asetan ne viireiksi, että ihmiset voivat tietää,
haastamaan sukupolvet, palamaan, ja puhaltumaan
ulos Ajan tuulessa, hohtaen ja virraten...
                                                  Näitä olen rakastanut:
Valkoisia lautasia ja kuppia, puhtaanhohtavia,
reunustettuja sinisillä viivoilla; ja höyhenistä, keijukaista pölyä;
märkiä kattoja, lampunvalon alla; ystävällisen leivän
voimakasta kuorta; ja monimakuista ruokaa;
sateenkaaria; ja puun savua kitkerän sinistä;
ja säteileviä vesipisaroita lepäämässä viileillä kukilla;
ja kukkia itse, jotka keinuvat halki aurinkoisten tuntien,
unelmoiden yöperhosista jotka juovat niitä kuun alla;
sitten, viileä lempeyttä lakanoiden, jotka pian
poistavat huolen; ja karheaa miehistä suudelmaa
vilttien; karkeapintaista puuta; elävää tukkaa joka on
hohtava ja vapaa; sinisinä kerääntyviä pilviä; terävän
intohimoista suuren koneen kauneutta;
kuuman veden siunausta; taljoja joita koskettaa;
vanhojen vaatteiden hyvää tuoksua; ja toisia sellaisia -
miellyttävää hajua ystävällisten sormien,
tukan tuoksua, ja homehtunutta löyhkää viipymässä
kuolleiden lehtien ja viime vuoden saniaisten ympärillä...
                                                                                         Rakkaat nimet,
ja tuhat muuta tungeksivat luokseni! Kuninkaalliset liekit;
suloisen veden hymyilevä nauru hanasta tai lähteestä;
kolot maassa; ja äänet jotka laulavat;
äänet naurussa, myös; ja vartalon kipu,
pian rauhaksi muuttunut; ja syvään huohottava juna;
vankat hiekat; ja vähäinen samentuva reuna vaahdon
joka tulee ruskeaksi ja haipuu aallon mennessä kotiin;
ja pesukivet, iloiset tunnin ajaksi; kylmä
vakavuus rauhan; kostea musta lokainen home;
uni; ja korkeat paikat; jalanjäljet kasteessa;
ja tammet; ja ruskeat hevoskastanjat, uudenkiiltävät;
ja äsken veistetyt kepit; ja hohtavat lammikot ruoholla; -
ja kaikki nämä ovat olleet rakkauksiani. Ja kaikki nämä häviävä,
mikä tahansa ei häviä, suurena tuntina,
ei kaikella intohimollani, kaikilla rukouksillani, ole voimaa
pitää ne kanssani Kuoleman portin läpi.
Ne ovat leikkivä karkuria, kääntyvä petturin henkäyksellä,
murtava ylvään siteen jonka teimme, ja myyvä Rakkauden luottamuksen
ja pyhitetyn liiton tomuun.
- Oi, ei koskaan epäilystä vaan, jossakin, olen heräävä,
ja antava mikä on jäljellä rakkaudesta uudestaan, ja tekevä
uusia ystäviä, nyt muukalaisia...
                                                Mutta paras jonka olen tuntenut,
pysyy täällä, ja muuttuu, murtuu, tulee vanhaksi, puhaltuu
ympäri maailman tuulissa, ja hiipuu elävien
ihmisten aivoista, ja kuolee.
                                             Mitään ei jää jäljelle.

Oi rakkaani, oi uskottomat, jälleen kerran
tämän viimeisen lahjan annan: että myöhemmät ihmiset
ovat tunteva, ja myöhemmät rakastajat, etäiset,
ylistävä teitä, "Kaikki nämä olivat suloisia"; sanovat, "Hän rakasti."

Mataiea, 1914

The Great Lover on suomennettu kokoelmasta The Poetical Works(Lontoo: Faber and Faber, 2014), sen sivuilta 16-18.


#RupertBrooke #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunoja #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti