John Cowper Powys(1872-1963)
Ulos ikuisesta yöstä,
huhuista ja kuiskauksista äärettömistä,
tule luokseni missä täällä istun,
katsoen äänettä missä kuollut rakas lepää,
kaataen salvaa hänen suljetuille silmilleen,
voidellen hänet muistoilla.
Ne ovat syvät, altaat yön!
Ne ovat syvät, kaivot äärettömyyden!
Ja kuka voi sanoa mutta rakkaus voi herätä
kun kaadan salvaa, kun kaadan mirhaa;
ja nousta kuin liekki ja vaeltaa vapaana
yli maan, yli meren,
ja lopulta tulla takaisin luokseni?
#JohnCowperPowys #Käännösrunous #Runo #Runot #Runous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti