Ernest Dowson(1867-1900)
Kastetta hänen kaavullaan ja sekaisessa tukassaan;
kaksoiskastehelmet silminään; katso hänen ohikulkevan,
siroin askelin nuorta, vihreää ruohoa hipaisten,
samalla kun hän livertää jonkin korkean, ihmeellisen sävelmän,
täynnä sulkaista suloisuutta: hän on kaunis,
ja koko hänen kukankaltainen kauneutensa, kuin lasi,
heijastaa toiveitamme ja rakkauttamme: ja silti, voi!
Jälkiä kyyneleiden hänen raukeat silmäripsensä kantavat.
Sano, kyynelehtiikö hän vuoksi nimenomaan tuhlaavaisuuden?
Vai onko se että hän hämärästi ennalta näkee
halki hänen nuoruutensa ilojen tulevan vähäisemmiksi ja vähäisemmiksi,
taakat päivien jotka ovat oleva:
Syksyn ja kuihtuneet lehdet ja turhamaisuuden,
ja talven lopun tuovan hedelmättömyydessä.
(My Lady April, Verses[1896].)
#ErmestDowson #Kirjallisuus #Käännöskirjallisuus #Käännösruno #Käännösrunous #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti