Edward Thomas(1878-1917)
Sade, keskiyön sade, ei muuta kuin villi sade
tälle kolkolle mökille, ja yksinäisyydelle, ja minä
muistaen taas että olen kuoleva
ja en ole kuuleva sadetta tai antava sille kiitoksia
pesemisestäni puhtaammaksi kuin olen ollut
sitten kun synnyin tähän yksinäisyyteen.
Siunattuja ovat kuolleet joiden ylle sade sataa;
mutta täällä rukoilen ettei kukaan jota kerran rakastin
ole kuolemassa tänä iltana tai lepäämässä yhä hereillä
yksinäisenä, kuunnellen sadetta,
ei kivussa eikä näin myötätuntossa
avuton keskellä eläviä ja kuolleita,
kuin kylmä vesi keskellä murtuneita kaisloja,
lukemattomia murtuneita kaisloja kaikki liikkumattomia ja jäykkiä,
kuten minä jolla ei ollut rakkautta jota tämä villi sade
ei ole liuottanut paitsi rakkautta kuolemaan,
jos rakkautta se on kohti sitä mikä on täydellistä
ja ei voi, myräkkä kertoo minulle, aiheuttaa pettymystä.
Rain on käännetty kokoelmasta Poems(1917), kokoelman sivulta 54.
#EdwardThomas #Kirjallisuus #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikkas #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti