Ernest Dowson(1867-1900)
Vieläkin tuoksuva tummuus hänen hiustensa
oli hipaissut poskeani; ja kerran, ohikulkiessaan,
hänen kätensä kädelläni lepäsi tyynesti;
mitkä asiat sanomattomat värisivät ilmassa!
Aina minä tiedän, kuinka vähän minut erottaa
sydämeni maasta, joka silti on niin kaukana;
ja minun täytyy kumartua ja kaivata yli esteen,
jonka puoli sanaa hajottaisi täysin?
Oi voisiko se olla, että vain kosketuksella käden,
tai kertovalla hiljaisuudella, on este kaatuva;
ja hän on kulkeva läpi, ilman mitään turhia sanoja ollenkaan,
vain vaipuva käsiini, ja ymmärtävä!
(Terre Promise, Verses[1896].)
#ErnestDowson #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti