ILTAKELLO USVATEMPPELISSÄ

Hsien-yu Pi-Jen(n.1285 - n.1325)

Puut kätkevät vuoren, vuori kätkee temppelin.

Köynnösten varjo on syvä; pilvien varjot repaleiset.

Kaukana kello lähettää pois laskevan auringon.

Väsyneet linnut siivillään kotia kohti.

Kylmä valo on läpikauttaaltaan usvan sotkemaa.

Kysyn tylyltä munkilta missä hän vaeltaa kuun alla

aamulla ja illalla, varhain ja myöhään.

"Tulen luuttuni kanssa tänne

käyskennellen runoa etsien."

Hsien-yu Pi-Jen oli kiinalainen runoilija, jonka elämästä mongolien Yüan-dynastian(1271-1368) hallituskaudella tiedetään vain vähän. Hänen isänsä oli kalligrafi, keräilijä, runoilija ja virkamies Hsien-yu Shu(1228/1246/1257-1301/1302), virkamies Hsien-yu Kuang-tsun(1205-1281) poika; pohjois-Kiinasta kotoisin ollut suku oli paennut etelä-Kiinaan mongolien valloitettua pohjoisen Jin-dynastian(1115-1234). Pi-Jenin täti meni naimisiin korkea-arvoisen, mongoleita palvelleen uiguuriaristokraatin kanssa, ja hänen serkkunsa Bayan-bukha-digin(k. 1359) itse omasi korkean viran Yüan-dynastian loppuvuosina, sen alkaessa menettää otettaan. Hsien-yu Shu oli kaatuneesta Sung-dynastiasta(960-1279) periytyneen kalligrafin, runoilijan, taiteilijan ja virkamiehen Chao Meng-fun eli Zhao Mengfun(1254-1322) läheinen ystävä.

Suomennettu Jerome P. Seatonin(1941-) englanninkielisestä käännöksestä teoksessa The Wine of Endless Life: Taoist Drinking Sonmgs From The Yuan Dynasty(1991), sivu 14.

#KiinalainenRunous #KIinanRunous #Käännöskirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runot #Runous