KOTIINPÄIN SUUNTAAVA

Henry Newbolt(1862-1938)

Kauan uurastettuaan tuulisillä teillä,

   sulavilla ja hohtavilla kuohupäillä

   nopsaan suuri laiva liitää,

      unohdetut myrskynsä, uupuneet vahtivuorot menneisyyttä;

pohjoiseen päin hän liitää, ja halki ihastuttavan udun

      heikkona äärellä hänen kaukainen toivonsa viimein koittaa.

Haamumainen siluetti varjomaisen kukkulan,

   jonka kalpeat valkoiset kalliot alla

   halki aurinkoisen usvan hehkuvat,

      kuin keskipäivän haamut kesän kuutamon välkkyvät -

pehmeänä kuin vanha suru, kirkkaana kuin vanha maine,

      siellä lepää koti, kaiken kuolevaisen unelmamme.

(Homeward Bound)

'#HenryNewbolt #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännöskirjallisuus #Käännösrunus #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä  #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos