A. E. Housman(1859-1936)
Kun kesän loppu on lähenemässä
ja taivas illalla menee pilveen,
mietin muutosta ja onnea
ja kaikkia saavutuksia jotka vannoin
kun olin nuori ja ylpeä.
Tuuliviiri auringonlaskussa
menettäisi kaltevan säteen,
ja kiipeäisin merkkitulikukkulan
joka katsoi suuntaan Walesin
ja näki viimeisen päivästä.
Kukkulalta ja pilvestä ja taivaalta
sävyt illan kuolivat:
Yö kumpusi läpi kujan ja notkelman
ja hiljensi maaseudun,
mutta minulla oli nuoruus ja ylpeys.
Ja minä kanssa maan ja iltahämärän
keskustelussa korkeassa seisoin,
myöhään, kunnes länsi oli tuhkanharmaa
ja pimeys aivan lähellä,
ja silmä maan kadotti.
Vuosi saattoi vanheta, ja pilvisenä
vähenevä päivä saattoi päättyä,
mutta ilma toisten kesien
hengitti takaa lumien,
ja minulla oli toivo niiden.
Ne tulivat ja olivat ja eivät ole
ja eivätkä tulee enää uudelleen;
ja kaikkien vuosien ja vuodenaikojen
jotka koskaan voivat seurata
täytyy nyt olla huonompia ja harvoja.
Joten tässä on loppu vaeltamisen
iltoina kun syksy lähestyy:
Korva liian kiintyneesti kuulostelee
kesän erohuokauksia,
ja sitten sydän vastaa.
When summer's end is nighing, ensimmäinen luonnos kirjoitettu ennen syyskuuta 1917 ja toinen luonnos maalis-huhtikuussa 1922, julkaistiin kokoelmassa Last Poems(1922). Se on tähän suomennettu The Poems of A. E. Housman(1997) -teoksesta, sen sivuilta 105-106.
#AEHousman #AlfredEdwardHousman #Housman #EnglanninkielinenKirjallisuus #EnglanninkielinenRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Kirjallisuutta #Käännetty #Käännöksiä #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunoja #Käännösrunot #Käännösrunous #Lyriikka #Lyriikkaa Runo #Runoja #Runokäännökset #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runosuomennksia #Runot #Runous #Runoutta #Suomennettu #Runosuomennokset #Suomennoksia #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti