A. E. Housman(1859-1936)
Kerro älä minulle täällä, se kaipaa ei kertomista,
mitä säveltä lumoojatar soittaa
jälkimainingeissa leudon syyskuun,
tai alla valkaistuvien orapihlajien,
sillä hän ja minä olimme kauan tuttuja
ja tunsin kaikki tapansa.
Punaruskeilla kamarilla, joutilaitten vetten luona,
mänty antaa pudota käpynsä;
käki huutaa koko pitkän päivän olemattomalle
lehtevissä notkoissa yksinänsä;
ja matkalaisen ilo hurmaa syksyllä
sydämiä jotka ovat menettäneet omansa.
Eekkereillä kylvetyn heinän
aaltoilee muuttuva kiilto;
tahi järjestettyinä alla elonkorjuun kuiden
liikkumatta seisovat koko yön lyhteet;
tahi pyökit riisuutuvat myrskyissä talveksi
ja tahraavat tuulen lehdillä.
Omista, kuten minä omistin vuodenajan,
maat jotka minä luovutan,
missä yli jalavaisten lakeuksien maantie
kiipeäisi kukkulat ja hohtaisi,
ja täynnä siimestä pylväinen metsä
kuiskailisi ja olisi minun.
Sillä luonto, sydämetön, tunnoton luonto,
ei enempää välitä eikä tiedä
mitkä muukalaisen jalat saattavat niityn löytää
ja tunkeutua sinne ja mennä,
eikä kysy keskellä aamun kasteiden
josko ne ovat minun vai eivät.
Tell me here, it needs not saying, kirjoitettu 10.-30.04.1922, on suomennettu kokoelmasta The Last Poems(New York: Henry Holt and Company 1922), sen sivuilta 75-76.
#AEHousman #AlfredEdwardHousman #Housman #Englanti #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännöksiä #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunot #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännökset #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Runosuomennokset #Suomennoksia #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti