LAULU

Yvor Winters(1902-1968)

Missä kävelen

tavatakseni sinut

peltojen

palavilla kankailla

tiklit

hyppivät edestakaisin

jaloissani kuin kiukkuiset

voikukat

väristys kuin

sydämenlyönti

ilmassa olematta

enää

(Song)

#YvorWinters #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos

DE WITT WILLIAMSISTA HÄNEN MATKALLAAN LINCOLNIN HAUTAUSMAALLE

Gwendolyn Brooks(1917-2000)

Hänet oli kasvatettu Illinoissa.

Hän ei ollut muuta kuin

tavallinen musta poika.

Keinukaa alas keinukaa alas suloiset suloiset vaunut.

Ei muuta kuin tavallinen musta poika.

Ajakaa hänet ohi biljardisalin.

Ajakaa hänet ohi huvittelupaikan.

Sokeana arkussaan,

mutta ehkä hän tulee tietämään.

Alas halki 47. kadun:

alla L:n,

ja Luoteiskulman, Preerian,

joita hän rakasti niin hyvin.

Älkää unohtako tanssisaleja -

Warwickia ja Savoy'ta.

Missä hän iski naisensa, missä

hän joi nestemäisen ilonsa.

Syntynyt Alabamassa.

Kasvatettu Illinoisissa.

Hän ei ollut muuta kuin

tavallinen musta poika.

Keinukaa alas keinukaa alas suloiset suloiset vaunut.

Ei muuta kuin tavallinen musta poika.

SYKSY

Walter Savage Landor(1775-1864)

Lempeä on lähtevä vuosi, ja suloinen

tuoksu putoavan kasteen;

elämä siirtyy karkempaan kulkuun

ja rauhaa vailla on sen päättävä päivä.

Odotan sen päättymistä, kosiskelen sen hämyä

mutta suren ettei koskaan täydy pudota
rinnalleni tai haudalleni

sen kyyneleen joka olisi tyynnyttänyt kaiken.

LAULU 16

Catullus(84-54 eaa) & Carl Sesar

Perseeseesi ja suuhusi,

Aurelius ja sinun, Furius, te mulkunimijät,

jotka kutsutte minua likaiseksi koska runoissani

on tuhmia, tuhmia sanoja.

Vain runoilijan täytyy olla partiopoika,

kaverit, eivät hänen hemmetin runonsa.

Joka tapauksessa, katsokaas, niissä on älyä, nokkeluutta

ja kyllä ne ovat irstaita ja himokkaita,

ja voivat saada jollekulle aika kovan seisonnan,

enkä tarkoita vain nuoria, vaan myös teitä partaveikkoja

jotka hädin tuskin saatte jäykät takapuolenne liikkumaan,

joten vaikka te luitte paljon suukoista

te haluatte painaa jotakin ikävää minuun miehenä?

Panen teitä, perseeseenne ja suuhunne.

Käännetty Carl Sesarin englanninkielisestä käännöksestä, joka on niin vapaa, että katsoin parhaimmaksi kohdella tätä mukaelman käännöksenä ja laittaa runon sekä sen alkuperäisen luojan, että sen mukailijan nimiin.

TUOMITUT

C. S. Lewis(1898-1963)

Yhä on Englannissa villeyttä jota ei voi ruokkia

häkeissä; se perääntyy pois kouluttajan käden kosketuksesta,

helppona tappaa, ei helppona kesyttää. Se ei koskaan lisänny

eläintarhassa yleisön nautinnoksi. Sitä ei tulla suunnittelemaan.

Älä syytä meille liian paljon jos me, jotka olemme pensasaitojen väkeä

eme voi paisuttaa riemua tätä uutta maailmaa kohti jonka te teette -

me, pensasaitojenahmijat kuten Johnson tai Borrow, vieraita iekselle

kuten Landor, juroja kuten Cobbett (tuo mäyrä), linnunkaltaisia kuten Blake.

Uusi tuoksu vaivaa ilmaa -- teille, ystävällinen ehkä,

mutta me eläimen viisaudella olemme ymmärtäneet tuon hajun.

Kaikille kaltaisillemme sen viesti on aseita, frettejä, ja ansoja,

ja ministeriö kaasuttamassa pieniä kuoppia joissa me asumme.

COPAN

Clark Ashton Smith(1893-1961)

Sen muurien ympäri lännen metsät

hämyävät, kuten jonkin mysteerin viimeisen kelmeyden

ympärillä saattaisi levätä sen monimuotoinen ulkoinen huntu.

Koristettuina tunnustamattomilla merkeillä ja merkityksillä

sen jalot pyhäköt ja palatsit todistavat

menneisyyttä jonka tumman muurin edessä murtuvat

järki ja haave, löytämättä tarinaa

ajan historian palimpsestista poistamaa.

Tässä paikassa, joka yhä menneisyyden hämärästä

kohtaa valon, ihmiset tulivat ja menivät

kuin tomupyörteet ympäri sen pylväiden

puhalletut -

vieras rotu,  jonka kertomus, varjojen pitämä,

on sinetöity kanssa toisten kauan sitten väsyneiden

jotka kuolivat auringottomilla planeetoilla kadotettuina ja yksin.

(Copan, 1912.)

#ClarkAshtonSmith #Käännös #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

SADE

Robert Louis Stevenson(1850-1894)

Sade putoaa kaikkialla ympärilläni,

se putoaa pellolle ja puuhun,

se putoaa sateenvarjoille täällä,

ja laivoille merellä.

TUOJAT

Carl Sandburg(1878-1967)

Peittäkää minut

iltahämärään ja tomuun ja uniin.

Peittäkää minut

ja jättäkää minut yksin.

Peittäkää minut,

te väsymättömät, suuret.

Kuulkaa minua, ja peittäkää minut

te iltahämärän ja tomun ja unien tuojat.

(Bringers, Cornhuskers, 1918.)

#CarlSandburg #Kirjallisuus #Käännöskirjallisuus #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runosuomennos #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous

HOVIMADOSTA

Ben Jonson(1572-1637)

Kaikki miehet ovat matoja: Mutta tämä ei ole mikään mies. Silkkiin

  kiedottuna se tuotiin hoviin ensimmäistä kertaa, ja valkoisena kuin maito;

missä, jälkeenpäin, se kasvoi perhoseksi:

  Joka oli toukka. Sellaisena se tulee kuolemaan.

KAUPUNKEJA VASTAAN

Loren Eiseley(1907-1977)

Olen kadehtinut haukan rintaa

korkean taivaan kestävää;

kaikkia villejä siipiä ja kiven uppiniskaisuutta,

jalansijan vain kotkille antavaa.

Tähtien tyyneys kaaoksen yllä

on arvokas muisto

ja  ihmisen levottomat jalanjäljet unohtavan

vanhan planeetan rauha...

Olen kadehtinut,

jopa, ajoittain,

nilviäisen kivistä turvaa

lukittuna kapeaan taloonsa.

Mutta olen pohtinut enkä ymmärtänyt

maata, joka kestää turmellut kaupungit

valkoisten autiomaiden ja tähtien sijaan.

(Against Cities, 1930.)

#LorenEiseley #Kirjallisuus #Käännös #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

VALITUS

Percy Bysshe Shelley(1792-1822)

Oi maailma! Oi elämä! Oi aika!

Minkä viimeisillä portailla minä kiipeän,

vavisten siellä missä olin seisonut ennen;

milloin tulee palaamaan kukoistuksesi loisto?

Ei enää - Oi, ei enää koskaan!

Pois yöstä ja päivästä

ilo on paennut:

Tuore kevät, ja kesä, ja talven kuura

liikuttavat heikkoa sydäntäni surulla, mutta riemulla

ei enää - Oi, ei enää koskaan!

MENNEISYYS

Percy Bysshe Shelley(1792-1822)

I.

Unohdatko onnelliset tunnit

jotka hautasimme rakkauden suloisiin kammioihin,

kasaten heidän kylmien ruumiidensa ylle

kukkia ja lehtiä, homeen sijaan?

Kukkia jotka olivat ilot, jotka sortuivat,
ja lehdet, toivot jotka yhä jäivät.

II.

Unohdatko kuolleet, menneisyyden? Voi, mutta

on olemassa haamuja jotka voivat kostaa sen,

muistoja jotka tekevästä sydämestä haudan,

katumuksia jotka liitävät halki hengen synkeyden,

ja kammottavin kuiskauksin kertovat

että ilo, kerran menetetty, on tuskaa.

(The Past)

#PercyByssheShelley #Shelley #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos

TÄHTIRIIMEJÄ

Allen Ginsberg(1926-1997)

Aurinko nousee idästä

Aurinko laskee länteen

Kukaan ei tiedä

Mitä aurinko tietää parhaiten

Pohjantähti pohjoinen

Etelän Risti eteläinen

Pidä lähellä maailmankaikkeus

Suussasi

Kaksoset korkealla

Seulaset alhaalla

Talvi korkealla

Alkaa sataa lunta

Orion alhaalla

Pohjantähti ylhäällä

Tuliset lehdet

Alkavat putoamaan

Maaliskuu 23, 1997, 04:51.

EPITAFI HÄNEN VAIMOLLEEN

John Dryden(1631-1700)

Tässä lepää vaimoni: Täällä antakaa hänen levätä!

Nyt hän on rauhassa. Ja niin olen minäkin.

John Drydenin vaimo kuoli neljätoista vuotta miehensä jälkeen, vuonna 1714.

'KUKA TAPPOI JOHN KEATSIN?'

George Gordon Byron(1788-1824)

'Kuka tappoi John Keatsin?'

  'Minä', sanoo Quarterly,

  niin julma ja tataarimainen;

'Se oli yksi saavutuksistani.'

'Kuka ampui nuolen?'

   'Runoilija-pappi Milman

   (niin valmis tappamaan miehen),

tai Southey tai Barrow!'

TÄÄLLÄ TÄSSÄ KEVÄÄSSÄ

Dylan Thomas(1914-1953)

Täällä tässä keväässä, tähdet ajelehtivat tyhjyydessä;

täällä tässä koristeellisessa talvessa

alas iskee alaston sää;

tämä kesä hautaa laululinnun.

Merkit valitaan vuosien

hitaista neljän vuodenajan rannikkojen ohituksista,

syksyllä opettavat kolmen vuodenajan tulet

ja neljän linnun nuotit.

Minun pitäisi kyetä tunnistamaan kesä puista, madot

kertovat, jos ollenkaan, talven myrskyt

tai hautajaiset auringon;

minun pitäisi oppia kevät käen kukunnasta,

ja nilviäisen pitäisi opettaa minulle tuho.

Mato kertoo kesän paremmin kuin kello,

nilviäinen on elävä päivien kalenteri;

mitä se kertoo minulle jos iätön hyönteinen

sanoo maailman kuluvan pois?

(Here In This Spring)

#DylanThomas #Kirjallisuus #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännöslyriikka #Käännöslyriikkaa #Käännösruno #Käännösrunous #Käännösrunoutta #Lyriikka #Lyriikkaa #Runo #Runoja #Runokäännökset #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennokset #Suomennoksia

JOTEN EMME ENÄÄ MENE SOUTELEMAAN

George Gordon Byron(1788-1824)

Joten emme enää mene soutelemaan

niin myöhään yöllä asti,

vaikka sydän silti yhtä paljon rakastaisi,

ja kuu yhtä kirkas olisi.

Sillä miekka kuluttaa rikki huotransa,

ja sydän väsyttää rinnan,

ja sydämen täytyy pysähtyä hengittämään,

ja rakkauden itsensä täytyy levätä.

Vaikka yö tehtiin rakastamista varten,

ja päivä palaa liian aikaisin,

silti me emme enää mene soutelemaan

valossa kuun.

HADZI DIMITAR

Hristo Botev(1848-1876)

Hän elää, yhä hän elää! Vuoren autiudessa,
verestä märkänä, hän makaa ja valittaa,
kapinallinen, rintaan haavoittunut,
kapinallinen, nuori ja täynnä miehistä voimaa.

Toiselle kupeelleen hän on heittänyt pyssyn,
toiselle miekan murtuneina palasina,
hänen päänsä pyörii, hänen silmänsä himmenevät,
hänen suunsa kuvaa maailmankaikkeutta kirouksin.

Kapinallinen lepää, ja taivaalla
palaa liikkumaton ja vihainen aurinko;
niittäjä laulaa läheisellä niityllä,
ja yhä nopeammin hänen elämänverensä juoksee.

On elonkorjuu. Orjatytöt - laulakaa
laulunne surusta. Ja sinä, aurinko, loista
tähän orjien maahan. Sydämeni,
vaikene. Yksi kapinallinen lisää tulee kuolemaan.

Hän joka kaatuu taistellessaan ollakseen vapaa
ei voi koskaan kuolla: hänen vuokseen taivas
ja maa, puut ja eläimet tulevat valittamaan,
hänelle soittoniekan laulu tulee nousemaan...

Päivällä häntä suojaa kotka,
susi lipoo hellästi hänen haavojaan,
yllä haukka - kapinallisten lintu -
hoitaa tätä kapinallista kuten veli tekisi.

Kuu tulee esiin ja päivä hämärtyy,
taivaan holvissa tähdet nyt parveilevat,
metsä kahisee, äänettä herää tuuli,
vuoret laulavat lainsuojattomien laulun.

Metsän henget, valkoiseen vivahtavissa puvuissaan,
viehkeät ja kauniit, jatkavat säveltä,
hiljentävät askeleensa nurmella,
kaikki hänen ympärilleen istuvat alas.

 

Yksi ripottelee viileyttä hänen ylleen,
toinen sitoo hänen haavansa yrtein,
kolmas pikaisin suudelmin koskettavaa hänen huuliaan,
ja hellästi hymyilee kun hän katsoo ylös.

Missä on Karadja? - siskoni, sano.
Missä on uskollinen seuralaiseni?
Kerro minulle, sitten kanna sieluni pois -
sisar, täällä haluan kuolla.

Haltioissaan sitten he kaikki syleilevät
ja taivasta kohti lentävät, yhä laulaen
he lentävät ja laulavat kunnes aamu saavuttaa
heidän retkensä löytää Karadjan sielu...

Vuorenrinteellä - kun päivä on koittanut -
kapinallinen makaa, hänen elämänverensä vuotaa,
susi nuolee hänen katkeria haavojaan
ja aurinko, taas, nyt palaa - ja polttaa.

(Hadzi Dimitar ja Hadzi Karadja olivat ottomaanivaltakuntaa vastustaneita bulgarialaisia kapinallisia, jotka syntyivät vuonna 1840 ja kuolivat vuonna 1868.)

BERMUDAT

Andrew Marvell(1621-1678)

Missä kaukaiset Bermudat ratsastavat
valtamerten sylissä salassa,
pienestä veneestä, soudetusta,
kuuntelevat tuulet vastaanottivat tämän laulun:

Mitä meidän pitäisi tehdä paitsi laulaa ylistystä
hänelle joka johti meidät läpi vetisen sokkelon,
saarelle niin kauan tuntemattomalle,
ja silti paljon hellemmälle kuin omamme?
Missä hän valtavat merihirviöt murskaa,
jotka nostavat syvyyden selkäänsä.
Hän laskee meidät ruohikkoiselle näyttämölle;
turvassa myrskyiltä, ja prelaatin raivolta.
Hän antoi meille tämän ikuisen kevään,
mikä täällä peittää kaiken;
ja lähettää riistalinnut meille huolehtivasti,
päivittäisille vierailuille halki ilman,
hän ripustaa varjoon appelsiinit kirkkaat,
kuin kultaiset lamput vihreässä yössä.
Ja sijoittaa granaattiomenat lähelle,
jalokivet rikkaammat kuin Hormuzin näyttämät.
Hän saa viikunat suumme kohtaamaan;
ja heittää melonit jalkojemme juureen.
Mutta omenat istuttaa sellaisella hinnalla,
ettei mikään puu voisi niitä kahdesti kantaa.
Setreillä, hänen kätensä valitsemilla,
Libanonista, hän täyttää maan.
Ja saa ontot meret, jotka raivoavat,
tuomaan ambran rannalle.
Hän loihti (mistä me varsin ylpeilemme)
evankeliumien helmen rannikollemme.
Ja näihin kiviin meille kehysti
temppelin, missä julistaa hänen nimeään.
Oi anna ääntemme hänen ylistystään julistaa,
kunnes se saapuu Taivaan holviin:
Mistä sitten (kenties) kimmoten, voi
kaikua ohi Meksikonlahden.

Näin lauloivat he englantilaisessa veneessä
pyhän ja iloisen nuotin,
ja koko matkan, ohjatakseen soittoaan,
he laskevilla airoilla pitivät aikaa.

(The Bermudas, kirjoitettu noin 1653.)

#AndrewMarvell #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennoksia #Suomennos

Matsuo Bashõn(1644-1694) haikuja (joistakin kaksi eri versiota) käännöksen käännöksinä:

Tienvarren

kukkaanpuhkeavat villiruusut

hevoseni suussa.

Tienvarren

kukkivat villiruusut

hevoseni suussa.

Ylittäen pitkät

niityt jäisenä satulassa

varjoni matelee ohi.

Kuparifasaanin huuto vuorilta

herättää minussa haikean kaipauksen

isää ja äitiä kohtaan.

Fasaanin huuto vuorilla

saa minut haikeasti kaipaamaan

isää ja äitiä.

Heille, jotka

julistavat väsyneensä lapsiin,

ei ole kukkia.

Hentona, niin hentona

sen varsi taipuu kasteessa -

pieni keltainen kukka.

Valkoisella unikolla

perhosen repeytynyt siipi

muistona.

ALBATROSSI

Charles Baudelaire(1821-1867)

Usein, huvittaakseen itseään merimiehet

vangitsevat albatrossin, merten suuren linnun -

jotka seuraavat, verkkaiset matkakumppanit,

katkerilla syvyyksillä liitävää alusta.

Tuskin he ovat asettaneet ne kansilankuille,

kun nämä taivaansinen kuninkaat, kömpelöinä ja häpeissään,

antavat säälittävästi suurten valkoisten siipiensä

raahautua airojen lailla sivuillaan.

Tämä siivekäs matkaaja, kuinka kömpelö ja heikko hän onkaan!

Hän, äskettäin niin komea, kuinka koominen hän on ja ruma!

Joku vaivaa hänen nokkaansa lyhyellä piipullaan,

toinen matkii, ontuen, pahoinvoivaa olentoa joka lensi!

Runoilija muistuttaa pilvien ruhtinasta

joka on ystävällinen myrskytuulelle ja nauraa jousimiehelle;

karkoitettuna maankamaralle pilkkahuutojen keskelle,

hänen siipensä, jättiläisen, estävät häntä kävelemästä.

(L'albatros, 1857, julkaistu 1859.)

Käännetty Eli Siegelin(1902-1978) englanniksi tekemään käännökseen vertaillen ja Antti Nylénin suomennoksen tulkintavalintoja tietoisesti välttäen. 

#CharlesBaudelaire #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runous #Runoutta #Suomennos

MINÄ EN LÄHDE

Dareen Tatour(1982-)

He allekirjoittivat minun puolestani

ja tekivät minusta

asiakirjan, unohdetun

kuten tupakantumpit.

Koti-ikävä repi minut hajalle.

Ja omassa maassani minä päädyin

siirtolaiseksi.

Hylkäsin nuo kynät

nyyhkyttääkseni mustepullojen

surujen vuoksi.

He hylkäsivät minun asiani ja unelmani

hautausmaan porteilla,

ja tuo henkilö joka odottaa,

valittaa kohtaloaan

elämän kulkiessa ohi.

Piiritä minut, räjäytä minut,

salamurhaa minut, vangitse minut.

Kun kysymyksessä on minun maani,

ei ole perääntymisen mahdollisuutta.

Suomennettu Jonathan Wrightin englanninkielisestä käännöksestä I Will Not Leave: http://www.pierrejoris.com/blog/?p=14810

UNOHDAN SEN, KUTEN TAHDOT

Dareen Tatour(1982-)

Kuten tahdot,

minä unohdan sen,

tarinan meistä joka on nyt osa menneisyyttä

ja unelmat, jotka kerran olivat sydäntemme täyte.

Olisimme halunneet toteuttaa ne,

mutta me tapoimme ne.

Unohdan asiat, oi elämäni rakkaus,

asiat jotka me sanoimme,

runot jotka me kirjoitimme sydämiemme seinämiin

ja piirsimme väreissä,

puut joiden alla istuimme hetken,

ja nimet jotka me kaiversimme.

Unohdan ne,

kuten tahdot,

joten älä ole vihainen.

Suomennettu Jonathan Wrightin englanninkielisestä käännöksestä I’ll Forget It, As You Wish: http://www.pierrejoris.com/blog/?p=14810

VASTUSTA, KANSANI, VASTUSTA HEITÄ

Dareen Tatour(1982-)

Vastusta, kansani, vastusta heitä.

Jerusalemissa minä sidoin haavani ja hengitin suruni

ja kannoin kämmenelläni

arabialaisen Palestiinan sielua.

En vajoa "rauhanomaiseen ratkaisuun",

en koskaan laske lippujani

kunnes ajan heidät pois minun maastani.

Heitän heidät syrjään tulevaksi ajaksi.

Vastusta, kansani, vastusta heitä.

Vastusta siirtokuntalaisen ryöstelyä

ja seuraa marttyyrien karavaania.

Revi häpeällinen perustuslaki

mikä määräsi alennustilan ja nöyryytyksen,

ja esti meitä palauttamasta oikeutta.

He polttivat syyttömiä lapsia;

ja mitä tulee Hadiliin, he ampuivat hänet julkisesti,

tappoivat hänet kirkkaassa päivänvalossa.

Vastusta, kansani, vastusta heitä.

Vastusta kolonialistin päällekarkausta.

Älä kiinnitä huomiota hänen vakoojiinsa keskuudessamme,

jotka kahlitsevat meidät rauhanomaisella harhalla.

Älä pelkää epäileviä kieliä;

totuus sydämessäsi on voimakkaampi,

niin kauan kuin vastustat maassa

mikä on elänyt läpi ryöstöretkien ja voiton.

Niin Ali kutsui haudastaan:

Vastustakaa, kapinoiva kansani.

Kirjoita minut sanoina sydänpuuhun;

jäännöksilläni on sinut vastauksenaan.

Vastusta, kansani, vastusta heitä.

Vastusta kansani, vastusta heitä. 

Suomennettu Tariq al-Haydarin englanninkielisestä käännöksestä Resist My People, Resist Them.

MIES KUOLLEESSA KONEESSA

Donald Hall(1928-2018)

Ylhäällä rinteellä Uudessa-Guineassa

Grumman Hellcat

jumittuneena kädenpaksuisten

kirkkaiden viiniköynnösten keskellä.

1943 lentäjän kouristunut käsi

ohjasi sen tänne

missä kukaan ei ole koskaan ollut.

Ohjaamossa kypäräpäinen

luuranko istuu

selkä suorana, kaulan

ja olkapäiden kuivien jänteiden

ylläpitämänä, ja vöiden

jotka sitovat ristiluun

istuimen halkeilleeseen nahkaan ja rintalastan

laskuvarjon

kangaspeitteeseen.

Tai sano sirpale

ei osunut häneen, hän lensi

takaisin lentotukialukselle, ja joka

aamu kulkee junalla, hänen kalpeat

kätensä mustalla laukulla, ja istuu

selkä suorana, tiukasti

sidoksissa.

(The Man in the Dead Machine, 1966.)

Donald Hall oli eliittiyksityiskoulussa ja Yhdysvalloissa Harvardin ja Stanfordin, sekä Englannissa Oxfordin, yliopistoissa koulutettu yhdysvaltalainen akateemikko, kirjallisuustoimittaja ja runoilija, jonka esikoiskokoelma julkaistiin vuonna 1955. Hänen vaimonsa oli runoilija ja kääntäjä Jane Kenyon(1947-1995), joka oli ollut Hallin oppilaana hänen toimiessaan Michiganin yliopiston professorina pelkillä kaksilla kandidaatin papereilla; Kenyon, joka hankki maisterin paperit ollessaan vielä Hallin oppilaana vuonna 1972, luopui omasta mahdollisesta akateemisesta urastaan Hallin vetäytyessä perimälleen, vuonna 1803 perustetulle ja hänen suvulleen vuodesta 1865 kuuluneelle maatilalle New Hampshiressa, joka myytiin hänen kuoltuaan 395 000 dollarilla. Siellä Kenyon, joka kuoli leukemiaan, kärsi usein masennuksesta.

Musta taide

Anne Sexton(1928-1974)

Nainen joka kirjoittaa, tuntee liian paljon,

nuo hurmostilat ja enteet!

Aivan kuin kierrot ja lapset ja saaret

eivät olisi tarpeeksi; aivan kuin surijat ja juorut

ja vihannekset eivät olisi koskaan tarpeeksi.

Hän luulee voivansa varoittaa tähtiä.

Kirjoittaja on pääasiallisesti vakooja.

Hyvä rakastettu, minä olen tuo tyttö.

1926

Weldon Kees(1914-1955)

Kuistin valo tulee päälle taas.

Varhainen marraskuu, kuolleet lehdet

haravoitu kasoihin, vitsoista punottu

keinu narisee. Halki tonttien

fonografi soittaa jazzia.

Oranssi kuu. Näen elämät,

naapureiden, kartoitetut ja turmellut

kuten kaikki edessä olevat sodat, ja R.

hulluna, B. hänen kurkkunsa leikattuna,

viidentoista vuoden päästä, Omahassa.

En tuntenut heitä silloin.

Terrierieni raapii ovella.

Ja olen takaisin katsomasta Milton Sillsiä

ja Doris Kenyonia. Kaksitoistavuotias.

Kuistin valo tulee päälle taas.

Ajatukset ovat omenia puussa,

niitä ei ole tarkoitettu kenellekään erityisesti,

mutta ne päätyvät kuulumaan

sille, joka ottaa ne.

Hugo von Hofmannsthal(1874-1929)

Käännöksen käännös.