Vachel Lindsay(1879-1931)
(Springfieldissä, Illinoisissa)
On pahaenteistä, ja valtion asia
että täällä keskiyöllä, pienessä kaupungissamme
sureva hahmo kävelee, ja ei lepää,
lähellä vanhaa oikeustaloa askeltaen edestakaisin.
Tai luona kotitalonsa, tai varjoisilla pihoilla
hän viipyy missä lapset tapasivat leikkiä,
tai halki kauppatorin, kuluneilla kivillä
hän käy kunnes aamunkoiton tähdet pois palavat.
Ruskettunut, hontelo mies! Pukunsa muinaista mustaa,
kuuluisa korkea silinteri ja koruton hartiahuivi
tekevät hänestä sen viehättävän suuren hahmon jota ihmiset rakastavat,
tasankolakimiehen, kaikkien meidän valtiaan.
Hän ei voi nukkua kukkulanrinteellä nyt.
Hän on keskellämme: - kuten entisinä aikoina!
Ja me jotka vääntelehdimme ja makaamme kauan hereillä
hengitämme syvään, ja hätkähdämme, nähdessämme hänen kulkevan ohi oven.
Hänen päänsä on kumarassa. Hän miettii ihmisiä ja kuninkaita.
Kyllä, kun sairas maailma huutaa, kuinka hän voi nukkua?
Liian moni talonpoika taistelee, tietämättä miksi,
liian moni maatila kyynelehtii mustan kauhun vallassa.
Synnit kaikkien sotaherrojen polttavat sydäntänsä.
Hän näkee panssarilaivat haravoimassa jokaista ulappaa.
Hän kantaa hartiahuivin kietomilla olkapäillään nyt
katkeruuden, mielettömyyden ja tuskan.
Hän ei voi levätä ennen kuin hengen aamunkoitto
on tuleva; - vapaan Euroopan hohtava toivo;
liitto vakavamielisen väen, Työläisten Maa,
tuoden rauhan Viljelymaalle, Alpeille ja Merelle.
Se murtaa hänen sydämensä että kuninkaiden täytyy murhata yhä,
että kaikki hänen uurastuksen tuntinsa täällä vuoksi ihmisten
yhä turhilta vaikuttavat. Ja kuka on tuova valkoisen rauhan
että hän voi nukkua jälleen kukkulallansa?
(Abraham Lincoln Walks at Midnight, 1914.)
Runo on sovitettu musiikkiin viiden eri säveltäjän toimesta, ensimmäisen kerran vuonna 1939. Se sijoittaa Lindsayn ja Lincolnin yhteiseen kotikaupunkiin.
Oikeustalo on Illinoisin osavaltion entinen, vuonna 1853 valmistunut, hallintorakennus, jossa Illinoisin edustajainhuone ja senaatti kokoontuivat. Lincoln piti kuuluisan puheen sen portailla vuonna 1858. Nykyinen hallintorakennus korvasi sen vuonna 1888.
Kotitalo on Lincolnin vuonna 1839 rakennettu talo Springfieldin keskustassa, jonka hän osti vuonna 1844 ja laajensi yksikerroksisesta kaksikerroksiseksi vuonna 1856. "Lapset jotka leikkivät" ovat oletettavasti Lincolnin omat lapset. Rakennus on entisöity sellaiseksi kuin se oli vuonna 1860. Tultuaan valituksi presidentiksi Lincoln vuokrasi sen.
Kukkulanrinne on Lincolnin hauta ja kuvanveistäjä Larkin Goldsmith Meadin(1835-1910) suunnittelema, vuonna 1874 valmistunut, muistomerkki Oak Ridgen hautausmaalla.
Käännöksen ongelmakohtia on rivin kahdeksan alun "He stalks until" jonka olen kääntänyt "hän käy kunnes". Kirjaimellisemmat käännökset "hiipii" tai "vaanii" eivät tunnu oikeilta, runon henkeen sopivilta käännöksiltä; Lincoln ei vaani ketään, hän ei hiivi yrittäen piilotella, hänen toiminnassaan ei ole mitään kielteistä; hän vain askeltaa, - halliten tilaa, ehkä voisi sanoa. "Stalks" pitäisi siten kääntää useammalla, selittävällä sanalla, mutta en ole yksinkertaisesti kyennyt keksimään tällaista selittävää, myönteistä käännöstä joka ei paisuttaisi riviä liikaa eikä erkanisi liian paljon alkuperäistekstistä. Tässä kohdin suomennokseni selkeästi kärsii tämän kykenemättömyyteni seurauksena.
#VachelLindsay #Kirjallisuus #Lyriikka #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Ru #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti