BRETAGNEN YVONNE

Ernest Dowson(1867-1900)

Äitisi omenatarhassa,

   vain vuosi sitten, viime keväänä:

Muistatko, Yvonne!

   Rakkaat puut syytäen

sateen tähtisten kukkastensa

   sinulle kruunun tehdäkseen?

Muistatko koskaan, Yvonne?

   Kuten muistan yhä.

Äitisi omenatarhassa,

   kun maailma jäi taakse:

Olit niin ujo, niin ujo, Yvonne!

   Mutta silmäsi olivat tyynet ja lempeät.

Puhuimme omenasadosta,

   koska omenamehupuristin asetetaan,

ja pikkuasioista sen kaltaisista, Yvonne!

   Jotka varmastikin unohdat.

Tyynessä, pehmeässä bretagnelaisessa iltahämärässä,

   me olimme ääneti; vähäiset olivat sanat,

kunnes äitisi tuli ulos nuhdellen,

   sillä nurmi oli kirkas kasteesta:

Mutta tiesin sydämesi sykkivän,

   kuin punastuneen, pelästyneen kyyhkyn.

Muistatko koskaan, Yvonne?

   Tuon ensimmäisen heikon punastuksen rakkauden?

Yltäkylläisyydessä keskikesän,

   kun omenakukinto varisi,

oi, rohkea oli antautumisesi,

   vaikka ujoja sanat jotka lausuit.

Olin iloinen, niin iloinen, Yvonne!

   kotiin sinut johdatettuani viimein;

muistatko koskaan, Yvonne!

   Kuinka nopsaan kuluivat päivät?

Äitisi omenatarhassa

   on tullut liian hämärää poiketa,

ei ole ketään sinua nuhtelemassa, Yvonne!

   Olet kovin kaukana.

On kastetta hautasi nurmella, Yvonne!

   Mutta jalkojasi se ei ole kasteleva:

Ei, et koskaan muista, Yvonne!

   Ja minä olen pian unohtava.

Yvonne of Brittany on käännetty kokoelmasta The Poems of Ernest Dowson(1905), kirjan sivuilta 19-20. Se julkaistiin alunperin kokoelmassa Verses(1896).

#ErnestDowson #Dekadenssi #Englanti #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #FinDeSiècle #Käännöskirjallisuus #Kirjallisuus #Käännösrunot #Käännösrunous #LyyrinenRunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos