Meri viskaa hukkuneen hiljaisuutensa rannalle
ja vetäytyy vaahto huulillaan
itseensä.
Paljasjalkainen pieni vaeltaja,
ennen kuin tasainen suolainen kosteus
peittää sen, kaiverra tahtosi
karahkalla merenrannalle:
Täten ja täten ja täten.
Aalto helmisiivin on sen nielevä
ja kantava aaltojen vyöryttäjälle
ja hän on sen lukeva.
Lue se, siunaa se: Olkoon kuten pieni vaeltaja tahtoo.
Ja hurmioitunut, ainutlaatuinen hymy
on ilmaantuva hiekasta, eloonherätettynä.
Meri viskaa hukkuneen hiljaisuutensa rannalle.
Suomennettu Maia Evronan englanninkielisestä käännöksestä The Sea Tosses Its Drowned Silence onto the Shore
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti