HERÄÄN

Gerard Manley Hopkins(1844-1889)

Herään ja tunnen armottomuuden pimeyden, en päivää.

Mitkä tunnit, oi mitkä mustat tunnit olemme viettäneet 

tänä yönä! mitä näkyjä sinä, sydän, näit; tiet joita kuljit!

Ja enemmän täytyy, vielä pidemmässä valon viipymisessä.

   Todistuksen myötä sanon tämän. Mutta missä sanon

tunteja tarkoitan vuosia, tarkoitan elämää. Ja valitukseni

on huutoja laskemattomia, huutoja kuin kuolleita kirjeitä lähetettyjä

rakkaimmalle hänelle joka elää voi! kaukana.

   Olen sappi, olen närästys. Jumalan mitä syvin määräys

katkeraa tahtoisi minun maistavan: makuni olin minä;

luut rakennetut minussa, liha täytetty, veri kirouksen täyttämä.

   Itsehiiva hengen laimean hiivan hapantaa. Näen

kadotetut ovat kuten tämä, ja vitsauksensa oleva

kuten olen itseni, hikoilevat itsensä; mutta pahempi.

I wake and feel the fell of dark, not  day; kirjoitettu vuonna 1885, ehkä ennen tuon vuoden toukokuuta, julkaistu vuonna 1918. Runo on suomennettu W. H. Gardnerin(1902-69) toimittamasta kirjasta Selected Poems and  Prose(Lontoo: Penguin 1971, 1. painos 1953). Runon sisennykset ovat lähdeteoksen mukaiset; joissakin muissa lähteissä runo on aseteltu eri tavalla.

Kuvituksena on Thomas Charles Bayefieldin(1830-1880) vuonna 1866 ottama valokuva Gerard Manley Hopkinsista hänen Oxfordin opiskelijatoveriensa, australialaisen Alfred William Garrettin(1844 - vuoden 1920 jälkeen) ja englantilais-skotlantilaisen William Alexander Comyn Macfarlane-Grieven(1844-1917) kanssa. 

#GerardManleyHopkins #GMHopkins #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennokset #Suomennoksia #Suomennos