RUNOKOKOUKSESSA

Wendy Cope(1945-)

Alakulon rypäle: tänään olen puraissut sitä.

Olen surullinen koska elät niin kaukana.

Minun täytyy kirjoittaa runo mutta olen

kirjoittanut sen jo: 1989, LA.

Tässä me olemme taas ja minä itken.

Mikään ei ole muuttunut paitsi että olemme vanhoja.

Olemme oleva kaukana erossa kun olemme kuolemassa.

Toinen on menevä. Toiselle kerrotaan.

Puhelimella tai sähköpostitse ja se on oleva ohi.

Eloonjäänyt on istuva alas ja kyynelehtivä

ja kirjoittava runon surien entistä rakastajaa

ja ottava paukun tai kaksi ja menevä nukkumaan.

Se on oleva se. Huomaat että vaihtelen

kahta eri riimiä, kuten sinä suosittelit.

Uskon että annat näille riveille arvosanan A luokituksen

ja se, tietenkin, on piristävä minua suuresti.

(At the Poetry Conference; Family Values, 2011.)

Wendy Copen mukaan hänellä oli suhde 1980-luvulla saksalaisen runoilijan kanssa, jota hän ei nimeä, ennen kuin hän tapasi aviomiehensä, skotlantilaisen runoilijan Lachlan Mackinnonin(1956-), jonka kanssa hän on ollut yhdessä vuodesta 1994. Ehkä runo viittaa tähän suhteeseen.

#WendyCope #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #Englanti #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runot #Runoutta #Suomennos