Christina Rossetti(1830-1894)
Oi miksi on tehty niin kauas taivas,
oi miksi on asetettu maa niin etäälle?
En voi tavoittaa tähteä läheisintä
joka leijuu ajelehtimassa.
En välittäisi saavuttaa kuuta,
ympyriäistä yksitoikkoista muutoksessa:
Mutta jopa hän toistaa sävelensä
ulottumiseni takana.
En koskaan katso siroteltua tulta
tähtien, tai kaukana seuraavan auringon kulkueen,
kaikki vain on yhtä halua sydämeni,
ja turhaan kaikki:
Sillä olen sidottu lihan sitein,
ilo, kauneus, lepäävät ulkona piirini;
rasitan sydäntäni, ojennan käteni,
ja tavoitan toivoa.
(De Profundis, A Pageant and Other Poems, 1881.)
#ChristinaRossetti #Englanti #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännöksiä #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunot #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännökset #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Runosuomennokset #Suomennoksia #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti