A. E. Housman(1859-1936)
Kerran aamun tuulessa
vaelsin nummea timjamintuoksuista;
sininen oli maailmankattava ilma
ja kaikki purot juoksivat kultaisina.
Siellä halki kasteiden vierelläni
näe nuori joka askelsi,
sulkahattu otsallansa,
ja tasapainotteli sauvaa kultaista.
Kera käytöksen vastaamaan aamua
ja iloisen ihastuttavan olemuksen
ja ystävällisten kulmien ja naurun
hän katsoi silmiin minua.
Oi mistä, kysyin, ja minne?
Hän hymyili ja sanonut ei,
ja katsoi minua ja kutsui
ja nauroi ja tietä näytti.
Ja kera lempeiden katseiden ja naurun
ilman mitään sanoa lisäksi
me kaksi menimme yhdessä,
minä ja iloinen oppaani.
Halki kimmeltävien laidunmaiden
ja tyhjien ylämaiden yhä
ja eristyneisyyden paimenten
korkealla aaltoilevalla kukkulalla,
ohi verhottujen metsien ja kylien
jotka alas katsovat puutarhojen halki
moneen tuulimyllyyn kääntymässä
ja kaukaa olevaan kaupunkiin,
kera iloisten katseiden lupaavien
ja varman hellittämättömän askelluksen
ja hymyjen ja mitään lausumatta
eteenpäin johti hilpeä oppaani.
Ohi kukkivien maiden metsämaan
auringon valaisemat tuuliviirit etäällä
ja tuulen johtamat varjot purjehtimassa
ympäri tuulista metsää,
ohi laaksojen varjelemien maatilojen
ja hopeisten vesien aavojen,
tyytyväisenä sydämessäni seurasin
kera ihastuttavan oppaani.
Ja kuin pilviset varjot
halki kreivikunnan puhalletut
me kaksi etenemme ainaisesti,
mutta emme yksin me kaksi.
Kera suuren puhurin me matkaamme
joka puhaltaa puutarhoista ohentuneista,
kannettuna kukkasten virrassa
joiden terälehdet täyttävät viiman;
kannatettuina taivaalle suuntaavassa kuiskauksessa
tanssivien lehtien kieputettujen
kaikista metsistä jotka syksy
ryöstää koko maailmassa.
Ja keskellä lepattavan joukon
kaiken mikä koskaan kuoli
seuraan, ja edellämme
kulkee ihastuttava opas,
kera huulin jotka uhkuvat naurusta
mutta eivät vastaa kertaakaan,
ja jaloin jotka lentävät höyhenillä,
ja käärmeen kiertämän sauvan.
The Merry Guide, kirjoitettu ainakin osin syyskuussa 1890 ja tunnettu ensimmäisen rivin mukaan myös nimellä Once in the wind of morning, on suomennettu teoksen A Shropshire Lad(1896) vuoden 1917 painoksesta (New York: John Lane), sen sivuilta 60-63. Runon alkuperäinen nimi sen ensimmäisessä luonnoksessa oli Hermes, guide of souls.
Hermes eli Merkurius kerää runossa kuolleiden sieluja, jotka näyttäytyvät irtonaisina puiden ja kukkien lehtinä.
Archie Burnett teoksessa Poems of A. E. Housman(1997), sivut 349-351, löytää viittauksia runossa Arnoldin, Bakkhylideen, Horatiuksen, Lucretiuksen, Miltonin, Shelleyn, Stevensonin, Swinburnen, Tennysonin, Vergiliuksen ja vähemmän kuuluisten kirjailijoiden kuten William Allinghamin(1824-1889), Richard Garnettin(1835-1906), William Collinsin(1721-1759), Charles Augustus Simcoxin(1841-1904) ja Charlotte Smithin(1749-1806) tuotantoon, sekä Edward FitzGeraldin(1809-1883) tekemiin Omar Khaijamin(n. 1048 - 1131) runojen mukaelmiin. Muunmuassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti