Kaunokaiseni, katsokaamme josko ruusu
jonka sai tämä aamu
avaamaan Auringolle purppuraisen pukunsa,
ei ole menettänyt
poimuja purppuraisen pukunsa,
ja väriään omasi kaltaista.
Oi! Näe kuinka niin lyhyessä hetkessä
kaunokaiseni, hän juuri tällä paikalla
kaiken kauneutensa menetti!
Oi, kuinka on Luonto äitipuoli,
koska sellainen kukka
kestää vain aamusta iltaan asti!
Joten jos uskot minua, kaunokaiseni,
kun yhä kukkivat vuotesi
vehreydessään tuoreimmassa,
poimi, poimi nuoruutesi:
Vanhuus kuten tämän kukan
on kauneutesi turmeleva.
Runo on omistettu Cassandre Salviatille(1531-1607), joka oli kirjailija Alfred de Musset'n(1810-57) esiäiti.
#PierredeRonsard #Käännöskirjallisuus #Kirjallisuus #Käännösrunot #Käännösrunous #LyyrinenRunous #Lyriikka #Ranska #RanskalainenKirjallisuus #RanskalainenRunous #RanskanKirjallisuus #RanskanRunous #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti